Jag kommer jag kommer jag kommer!

Yritin pidätellä tätä postausta vähän myöhempään ajankohtaan, mutta en pysty!! Huutomerkkejäkään en hallitse. Torstaina lennähdän sinivalkoisin siivin Helsinki-Vantaalle, Helsinkiin ja Vantaalle, siis kotiin! Vittu viimein, tekee mieli kirjoittaa. Kaksi viikkoa ja kolme päivää Suomea ja vain suomea! Ikävä on ollut sitä luokkaa, että saatan koneesta päästyäni heittäytyä mahalleni suutelemaan kotimaan kamaraa ja polttaa paluulipun.

Suuntaan suuni vanhempieni jääkaapille, natsitortuille, mummon porkkanalaatikolle ja makeisveronkierto mielessä Ruotsista diilatuille joulusuklaille. Täällä maan korvessa kulkiessanihan Helsingistä on tullut ihan oikea kaupunki! Jonotan Starbucksiin ja Burger Kingiin varmasti jo heti perjantaiaamuna. Arvostan täysin uudella tavalla Helsingin henkeä, saatan jopa lähteä alennusmyynteihin, koska shoppailumahdollisuudet eivät ole yhtä kuin Åhlens. Ajelen kympillä kympillä, saatan mennä jopa metroon. Nutuutan lemmikit puhki, ja kotisohvan. Käperryn sen nurkkaan vaikka oiken viltin kanssa ja polttelen kynttilöitä! Kuuntelen vaikka Cheekkiä ja syön mykysoppaa, ihan sama. Suomi, perkele.

Ite tein

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi mitään, mutta jotakin sentään voin ja osaan. Nimittäin neulahuovuttaa. Viikonlopun saldo: sydämellinen pingiinilauma, vaaleanpunainen elefantti, rakastunut haikala ja alligaattori.

En ole ollut ylpeämpi mistään sitten keksimonsterimuffinssien.