sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Helvetin keittiö



Haaveilen täydellisestä suhteesta ruokaan ja syömiseen. Laadukkaiden raaka-aineiden arvostamisesta, omasta toimivasta ruokafilosofiasta. Järkevästä, muttei tiukkapipoisesta ruokavaliosta. Siitä, että ruoka olisi minulle simppeli juttu, koska kuulun niihin onnekkaisiin, joille se on mahdollista olla sitä.

En ole koskaan ollut syömättä laihtuakseni, mutta olen ollut syömättä laiskuuttani, pelokkuuttani ja piheyttäni. Olen kärsinyt mieluummin pienestä nälästä kuin lähtenyt kauppaan ja sen jälkeen keittiöön.

Niin, se keittiö. Kotini kyökki on kamala paikka ja olen vuoden aikana kehittänyt sitä kohtaan jo kohtalaisen suurikokoisen kammon. En haluaisi aina syyttää ympäristöä omista päänsisäisistä höperyyksistäni, mutta onhan se nyt aika ankeaa jakaa keittiönsä kolmenkymmenen hengen kesken. Viidestä uunista kaksi on rikki, afrikkalaistaustainen kämppis hauduttaa hajusta päätellen näädänraatoja, joku soittaa kännykästä Markooliota, sietämätön sairaahoitajakämppis kertaa taas kerran kovaan ääneen ravintotieteitä ja niin edelleen. En yksikertaisesti osaa nauttia ruuasta tai sen laitosta näissä olosuhteissa.

Toinen ongelma on se, että vaikka kuinka unelmamaailmassani nauttisin päivittäin viisi monipuolista ja terveellistä ateriaa, en tee sitä. Syynä ei ole syömishäiriö, ajanpuute eikä rahakaan, vaan se, etten jaksa. Itselleen kokkaaminen on tylsää, koko ajan ei ole nälkä ja sairaanhoitajakämppiksen lisäksi ravintotietoutta pursuaa jokaiselta muultakin suunnalta. Kun toisaalta ei saisi ja toisaalta pitäisi syödä sitä ja tätä. Vähentää yhtä, lisätä toista ja päin vastoin.

Katselen reseptejä. Ei minulla ole seesamöljyä, polentasuurimoita, misotahnaa, siitakesieniä tai edes kanelia ja uunivuokaa! Missä oikeasti yksinkertaiset ruokalajit, jotka eivät ole makaronia ketsupilla eli hiilarihöttöä ja täyttä paskaa? Sitä saattaa turhautua ja vetää illalliseksi laatikollisen kookospalloja. Ja toivoa, että voisin elää ruokailun korvaavilla pillereillä siihen asti kun saan oman keittiön ja syömäseuraa.

Onneksi olen sentään ymmärtänyt ulkoistaa lounasruokailuni korttelin toiselle puolelle eli koululle. 52 kruunun hinta oli mielestäni suuri opiskelijalounaaksi, mutta mielenterveydestä se ei ole paljon. Olen saanut jopa lounasseuraa, ja Hell's Kitchenissä täytyy valmistaa päivittäin yksi ruokalaji vähemmän.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Nuortenhyllyllä

Voivottelin luokkakaverille, ettei ole ollut aikaa lukea kirjoja. Sitten otin ja luin kaksi kirjaa vielä saman päivän puolella. Ratkaisu ei ollut Facebookin sulkeminen, vaan kirjaston nuortenhylly.

Tähtiin kirjoitettu virhe
John Green

Hype John Greenin syöpäsairaiden nuorten rakkaudesta kertovan romaanin Tähtiin kirjoitettu virhe ja samannimisen elokuvan ympärillä on jo hyvän aikaa levinnyt aggressiivisesti internetissä. Hehkutukselta ei ole voinut välttyä, joten pakkohan se oli tarkistaa, että mistä oikein puhutaan.

Ei tämä nyt ihan totaalista syöpää ollut. Silti petyin jo ensisivuilla, joilla tekijä muistuttaa, että kirja on fiktiota: "Romaanit ja lukijat eivät hyödy siitä, että tekstitä yritetään löytää mahdollisia tosiasioita. - - Arvostan yhteistyötänne tässä asiassa." Jaa, miksi tämä sepustus sitten pitäisi lukea? En minä tee kanssasi yhteistyötä, herra kirjailija, vaan toivon sinulta tarinaa, josta löytää mahdollisia tosiasioita. Ymmärsin, että Green viittaa tässä harrastamaansa lääketieteen faktojen venyttelemiseen, mutta kamoon. Selittely vie fiilikset.

Fiilikset vei myös ylimitoitettu filosofinen höpinä muun muassa vertauskuvallisuudesta sekä tarinan liian nopea eteneminen (vai oliko tämä kenties syövän vertauskuva?) En ehtinyt oikein mukaan ja tulos on ihansama-suhtautuminen päähenkilöiden kohtaloihin. Dialogikin tökkii (syyttääkkö suomentajaa?) Periaatteessa kasassa oli kaikki riipaisevuuden ainekset, mutta ne lässähtävät Greenin käsittelyssä.

Valoa valoa valoa
Vilja-Tuulia Huotarinen

Kun romaanin, jonka on kirjoittanut Vilja-Tuulia-niminen nuori naiskirjailija, nimi on partitiivissa ja aiheena tyttörakkaus, on kasassa puolestaan katastrofin ainekset. Kirjallinen katastrofi kuitenkin vältettiin ja pidin Valosta paljon Tähtiin kirjoitettua virhettä enemmän. Rakkaus ja kuolema ovat teemoina myös tässä romaanissa, mutta toteutus on huomattavasti tyylikkäämpi ja koskettavampi. Huotarinen onnistuu mielestäni siinä, missä Green epäonnistuu ja päähenkilöiden vuoksi tulee paha mieli.

Romaanin rakenne on kiinnostava, kertoja selittää kirjoittamistaan ja kertailee kirjoituskurssien ohjeita vain ollakseen noudattamatta niitä. Myös kieli on raikasta. Vitut ja paskat eivät aiheuta myötähäpeää kuten niin kovin usein kun sedät ja tädit yrittävät olla koleita. Tällaisten kirjojen perässä saatan eksyä nuortenhyllylle toistekin.

perjantai 19. syyskuuta 2014







lauantai 13. syyskuuta 2014

Göteborgskan har sin charm, men när en flicka talar skånska e de nåt som gör mig så varm


Inhosin pitkään skånen murretta sydämeni pohjasta. Tuo puuroisa örinä oli korvissani sata kertaa pahempaa kuin Helsingin ruotsinkielisten teinien sinänsä näppärä, mutta monia raivostuttava "ska vi köpa karkki och siideri?" -ruotsi.

Skåne kuului vuoteen 1658 asti Tanskaan ja sen kyllä kuulee. Kun saavutaan etelään, muuttuvat junakuulutuksetkin käsittämättömiksi: njästä Lunn centRRaaaal, därrrrefter Mallme.. Kaupassa ei osaa kuitista kieltäytyä kun kassa tuntuu tuottavan puhetta suussaan kuuma köddabulle.

Jollakin tavalla olen kuitenkin alkanut viehtyä etelän etnolektiin. Skånska on rumaa, mutta rouheaa. Tukholman pojat kuulostavat vellihousuilta skåånelaiseen kovaan jätkään verrattuna. Tyypillinen ruotsalainen blondikaunotarkin vaikuttaa entistä coolimmalta sylkäistessään suustaan va ei de för jävvla mög?! nuuskamällin saattelemana.

Sanon skåånelaisille nykyään mieluummin puhu lisää kuin håll flabben.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Ruotsiin

Olen maani myynyt, mutta en voitani vielä syönyt, koska sitä sai 55 sentillä 200g