maanantai 30. tammikuuta 2012

Kanasalaatti



Koska netissä ei ole koskaan liikaa kissakuvia!

Ei hyvä

Paskoja lyriikoita. Ärsyttäviä iskelmähumppa -taustoja. Tekstien sanajärjestykset päin helvettiä. Biisien nimet sietämättömiä ja kirsikkana kakun päällä Vuokko Hovatta.

Suksikaa ihkuttajat jään yli Seurasaareen!

torstai 26. tammikuuta 2012

Lumia

Ihanaa kuinka talvi on taas vetänyt ihan överiksi. Pursotellut peittoon puut, patsaat, katot ja kadut kuin hullu cupcakeleipuri! Pyöristänyt ja pehmentänyt kulmikkaan maiseman, ottanut koko kaupungin isoon halaukseen ja hukuttanut syliinsä. Sotkenut performanssillaan rautatieliikenteen, muuttanut säälittävät pusikot pieniksi satumetsiksi ja tienvarren autot isoiksi muumimuhkuroksi. Teineilläkin on takit ja päiväpeiton kokoiset kaulaliinat.

Ei me sitä Guggenheimiä tarvita, tämä on taidetta.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Harmi ja mielipaha, jotka verbaalinen laiskuus minussa herättävät

Kielipoliisi inisee

 Se tunne kun -rakennetta näkee facebookseinällään ja netissä muutenkin parhaimmillaan viidesti päivässä. Mikä tunne se on? Mitä tuo tunne tekee? On hyvin vaikea osoittaa empatiaa tai myötäiloa tietämättä itkettääkö vai naurattaako kyseistä ihmistä se, että koiranpentu on syönyt postin ja vääntänyt sitten Lauri Tähkän muotoisen kakan eteisen matolle. Suomen kieli on hyvin täynnä erilaisia tunnetiloja kuvaavia substantiiveja, joilla korvata informaatioarvoltaan olemattoman sanan "tunne"  Muutamana esimerkkinä: vitutus, ärtymys, autuas ilo, raivo, kismitys, hilpeys, onni, ratkiriemukkuus tai oma henkilökohtainen suosikkini: katkeransuloinen epätoivo.

Kokeilkaapas!

Ps. Myös "Ei menny niin kuin Strömsössä" alkaa olla jo aika lailla edellistä sesonkia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pojat, joihin olen ikinä ollut ihastunut

Ensimmäinen: Poika, jolla oli ilkikurinen virne ja ikuinen puheripuli. Rakasti merirosvoja ja nuhruista Elmeri-nalleaan, johon kukaan muu ei saanut koskea. Ei koskaan heittänyt hiekkaa tyttöjen päälle ja tuli mukaan pusuhippaan. Seisoimme kaulakkain ryhmäkuvassa vuonna 1997.

Toinen: Pitkä hontelo poika, jolla oli krooninen poskiontelontulehdus, ruskeat silmät ja poolopaita ja tukka silmillä. Puhui aina, vaikkei kukaan kuunnellut. Kiusasi kaikkia ja hätääntyi jos joku mukasuuttui. Kiipeili puissa ja roskisten päällä, ja tipahti joka kerta. Oli sisälläkin aina pihalla, mutta osasi tulkita runoja. Tanssimme yhdessä viimeiset hitaat ja pilasimme paahtovanukkaat.

Kolmas: Karvainen koirapoika, joka oli tullessaan kissaa kevyempi, mutta joka nyt täyttää koko sylin. Jolla on sata ja yksi nimeä, vappuhuiskahäntä ja lempi-ihmisensä. Haukumme yhdessä naapureita.

Neljäs hävettää liikaa.

Viides: Mies ja silti poika, joka kiroili esineille viidellä kielellä. Jolla oli musta vyö karatessa, elämässä ja sängyssä, rumia shortseja, lempeät silmät ja raikuva nauru. Piti minusta koska en kysellyt liikaa, mutta halusi tietää kavereitteni kuppikoot. Teki minut hulluksi monessa mielessä. Kirjoitimme rakkaussähköposteja, suutelimme ilotulitesateessa, lumituiskussa ja liukuportaissa, halasimme lujaa, ja lupasimme liikoja.

Ja se poika, jonka näin perjantaina bussin ikkunasta pyyhkivän hellästi lumet Pekka Haaviston vaalimainoskuvan otsalta.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Terveisiä matkamessuilta!

 Ei paljon Incredible India! tai Amazing Thailand! kiinnostanut kun Capital of Scandinavian ständi  oli ihan siinä metrilakukojun vieressä.

perjantai 20. tammikuuta 2012

tiistai 17. tammikuuta 2012

Hourula

Kotimaisen kirjallisuuden opiskelijatyttöset saivat seistä tovin jalat ristissä entisen Keisarillisen Aleksanterin -yliopiston vessakäytävällä kun toisessa kopissa joku kirjoitti todennäköisesti rakkaushaikuja ja toisessa olin minä keräämässä näytteitä. En eritenäytteitä, vaan kielinäytteitä kaakeleista ja karmeista. Valitettavasti osuin vessoista siisteimpään ja sain kiireessä kuvatuksi vain yhden ovenpieleen kirjoitetun keskustelunpätkän. Se esimakuna, huomenna aion keskittyä vessanseinäkirjoituksen dikitointiin tosissani. Merieerikat ja elmat pinnittäkää siis nutturanne muualla.

Humanistitytöiltä ei irtoa





































maanantai 16. tammikuuta 2012

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hyvää syntymäpäivää sinulle, rakkain!

Eli minulle, ihihihih! :)

Opinnot alkavat


Kuulostat ehkä silkiltä, mutta sisältä olet pelkkää sementtiä ja semantiikkaa,
muistutat liikaa matematiikkaa!
Verbin paradigmaan kuuluu noin 250 eri muotoa,
enkä minä voi millään muotoa käsittää, kuka tämän on laskenut
tai ketä kiinnostaa?
Ja pilkkusäännöt?
Saan minä parempiakin panoja.
En jaksa innostua intonaatioista,
tai sorkkia sisuskalujasi!

Mä haluun vaan leikkii sun kaa!

lauantai 7. tammikuuta 2012

♥ Sulo rakkaus ♥

Heräsin hämärään lauantaihin. Aamusumu pyörteili vielä alhaalla kaupungin mukulakivikujilla kun laskin viluiset varpaani lankkulattialle. Kurottelin tihkusateenharmaat ja huovuttuneet villasukkani sängyn alta, sipsuttelin keittokomerolleni ja laitoin teeveden pieneen punaiseen pannuun kiehumaan. Kaikki viisitoista neliötäni tuntuivat kietovan minut koleaan huomenhalaukseen. Annostelin purkista teepihteihin lempiteetäni, jossa oli sitruunaruohoa, kardemummaa, kirsikkaa ja ripaus rosépippuria. Istuin höyryävän kupillisen kanssa leveälle kiviselle ikkunalaudalle ja katselin alas kadulle. Lehtikioskin luukut olivat jo aikaa sitten avautuneet, ja pieni sadetakkinen lapsi poimi madon jalkakäytävältä ennen kuin hänen äitinsä ehti väliin. Siemailin teetä pidellen kuppia kaksin käsin. Nousin hakemaan voileipää. Paksuja viipaleita ja voita. Kannan kävin työntämässä ulkotakin taskuun. Lähipuiston lammikkoon oli muuttanut uusi joutsenperhe.                                                                     
                                                                    
♥♥♥

Tee poisti vilun, ja saatoin kuoriutua nilkkapituisesta yöpaidastani. Suihkuverho rahisi kun siirsin sen syrjään. Suloisen lämmin vesi pirskottui kasvoilleni ja alkoi sitten ryöpytä. Hieroin hiuksiini mantelishampoota ja vartalolle palasaippuaa. Kostea lämpö täytti koko pienen kylpyhuoneeni ja huurrutti peilit ja mosaiikkikaakelit. Suljin silmäni. Olin merihenki sademetsälammessa.
                                                                    
                                                                     ♥♥♥


Kietouduin upottavanpehmeään pienen leikkikentän kokoiseen pyyhkeeseen. Kuivasin vartaloni ja meriheinähiukseni. Tein nopean hattaranutturan ja sujahdin pillifarkkuihin ja isän vanhaan norjalaisvillapaitaan. Kadulla sai vielä kuulla kenkien kopsahtelun, vain kuukausi ja se muuttuisi narinaksi. Hyppäsin vaunuun kun se kolisi kohdalle. Istuin takapenkkiin ja piirsin pikkurillinkynnellä kauriita ikkunan kuurankukkaniitylle.


                                                                        ♥♥♥


Tapasimme usvapuistossa itkupajujen alla. Tulit vastaan hypähdellen vielä kesäkengissäsi.
 – Missä sinun takkisi on? kysyin kuin kiedoin sinut villakangassyleilyyni. Tuhisit vastauksesi ja painoit nenäsi kaulakuoppaani.
– Kesäkeiju, kuiskasin siisteihin takkuihisi, ja sinä hihitit. Irrottauduin kuristusrutistuksesta ja katsoin silmiisi. Vedenvihreisiin lähteensilmiin, joiden pinnalla tanssivat aurinkoläikät. Olit niin kaunis meikkeinesi ja kaikkine pikkutiukuinesi ja ketjuinesi joita rönsysi kaulallasi. Tuoksuit marjapuurolta ja maistuit minttupastillille.
– Mennään keinumaan, sanoit ja tartuit käteeni. Juoksimme kilpaa kikattaen.


                                                                          ♥♥♥


Illalla käperryimme peittomyttyihini. Kannoin sinulle kanelipullia vuoteeseen. Sokeri narskui hampaissasi ja haukottelit. Olit pessyt jo pois puuterisi ja näytit niin nuorelta ilman silmämeikkiä. Otin sinut norjalaispaitani sisään. Halin sinut aina unimaan hahtuvamaahan asti.
 
                                                                         
                                                                            ♥♥♥!!!


Halimme ja keinuimme yhä. Kiikkustuoleissa takan edessä, huivit harteilla. Sinun vedenvihreät silmäsi olivat haalennet ja syvenneet, mutta yhä vain ne välkkyivät smaragdeina. Uurteet ovat piirtäneet otsaasi polkujaan emmekä enää mahdu yhden villapaidan sisälle. Yhdessä juomme sitruunanruohoteetä, minä ja vanha kesäkeijuni, ilta-auringon kultasäteissä.


 ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥LOPPU♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Back in the day

Mikä sen paremmin toisikaan esiin tuon talvisen elon riemakkuuden kuin metsälammen jäällä käyty leikkimielinen luistinkilpa. Iloinen nauru raikaa kun kiidetään rinta rinnan ja kotvan kuluttua alkaa joka tytön ja pojan poskia koristaa tuo riemukas puna, joka ilon ja terveyden merkkinä niin komeasti helottaa. Niin siellä kiivaasti luikutellaan, etteivät tahdo myssyt ja vanttuutkaan perässä pysyä. Uusilla luistimilla sitä keplaa tovereille noita hurjia taitojaan esitellä, mutta liekö se vanha ja uskollinen pari sittenkin parempi?

Itsenikin jo mieleni tekisi tuonne jäälle luistintaitojani koettelemaan tätä ilonpitoa katsellessa.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Villiinnyin talvisesta sääilmiöstä kuin mokoma lapsi, mutta en kuitenkaan jaksanut tehdä lumihevosta, rynnätä pulkkamäkeen tai lumienkelöidä tienvarsia. Kusetin koiran ja siirryin sisätiloihin haaveilemaan romanttisista rekiajeluista vaikkapa Avaskärissä.

Hamsteerasin jälleen ruotsin kursseja parantaakseni mahdollisuuksia ruotsalaiseen mieheen (skoonelaiset ja himonuuskaajat älkööt vaivautuko). Suomi ahdistaa tosin vasta pääaineena, joten mikään tulipalokiire ei ole, Johan. Mutta tulethan pian tai edes joskus kuitenkin, joohan?