lauantai 7. tammikuuta 2012

♥ Sulo rakkaus ♥

Heräsin hämärään lauantaihin. Aamusumu pyörteili vielä alhaalla kaupungin mukulakivikujilla kun laskin viluiset varpaani lankkulattialle. Kurottelin tihkusateenharmaat ja huovuttuneet villasukkani sängyn alta, sipsuttelin keittokomerolleni ja laitoin teeveden pieneen punaiseen pannuun kiehumaan. Kaikki viisitoista neliötäni tuntuivat kietovan minut koleaan huomenhalaukseen. Annostelin purkista teepihteihin lempiteetäni, jossa oli sitruunaruohoa, kardemummaa, kirsikkaa ja ripaus rosépippuria. Istuin höyryävän kupillisen kanssa leveälle kiviselle ikkunalaudalle ja katselin alas kadulle. Lehtikioskin luukut olivat jo aikaa sitten avautuneet, ja pieni sadetakkinen lapsi poimi madon jalkakäytävältä ennen kuin hänen äitinsä ehti väliin. Siemailin teetä pidellen kuppia kaksin käsin. Nousin hakemaan voileipää. Paksuja viipaleita ja voita. Kannan kävin työntämässä ulkotakin taskuun. Lähipuiston lammikkoon oli muuttanut uusi joutsenperhe.                                                                     
                                                                    
♥♥♥

Tee poisti vilun, ja saatoin kuoriutua nilkkapituisesta yöpaidastani. Suihkuverho rahisi kun siirsin sen syrjään. Suloisen lämmin vesi pirskottui kasvoilleni ja alkoi sitten ryöpytä. Hieroin hiuksiini mantelishampoota ja vartalolle palasaippuaa. Kostea lämpö täytti koko pienen kylpyhuoneeni ja huurrutti peilit ja mosaiikkikaakelit. Suljin silmäni. Olin merihenki sademetsälammessa.
                                                                    
                                                                     ♥♥♥


Kietouduin upottavanpehmeään pienen leikkikentän kokoiseen pyyhkeeseen. Kuivasin vartaloni ja meriheinähiukseni. Tein nopean hattaranutturan ja sujahdin pillifarkkuihin ja isän vanhaan norjalaisvillapaitaan. Kadulla sai vielä kuulla kenkien kopsahtelun, vain kuukausi ja se muuttuisi narinaksi. Hyppäsin vaunuun kun se kolisi kohdalle. Istuin takapenkkiin ja piirsin pikkurillinkynnellä kauriita ikkunan kuurankukkaniitylle.


                                                                        ♥♥♥


Tapasimme usvapuistossa itkupajujen alla. Tulit vastaan hypähdellen vielä kesäkengissäsi.
 – Missä sinun takkisi on? kysyin kuin kiedoin sinut villakangassyleilyyni. Tuhisit vastauksesi ja painoit nenäsi kaulakuoppaani.
– Kesäkeiju, kuiskasin siisteihin takkuihisi, ja sinä hihitit. Irrottauduin kuristusrutistuksesta ja katsoin silmiisi. Vedenvihreisiin lähteensilmiin, joiden pinnalla tanssivat aurinkoläikät. Olit niin kaunis meikkeinesi ja kaikkine pikkutiukuinesi ja ketjuinesi joita rönsysi kaulallasi. Tuoksuit marjapuurolta ja maistuit minttupastillille.
– Mennään keinumaan, sanoit ja tartuit käteeni. Juoksimme kilpaa kikattaen.


                                                                          ♥♥♥


Illalla käperryimme peittomyttyihini. Kannoin sinulle kanelipullia vuoteeseen. Sokeri narskui hampaissasi ja haukottelit. Olit pessyt jo pois puuterisi ja näytit niin nuorelta ilman silmämeikkiä. Otin sinut norjalaispaitani sisään. Halin sinut aina unimaan hahtuvamaahan asti.
 
                                                                         
                                                                            ♥♥♥!!!


Halimme ja keinuimme yhä. Kiikkustuoleissa takan edessä, huivit harteilla. Sinun vedenvihreät silmäsi olivat haalennet ja syvenneet, mutta yhä vain ne välkkyivät smaragdeina. Uurteet ovat piirtäneet otsaasi polkujaan emmekä enää mahdu yhden villapaidan sisälle. Yhdessä juomme sitruunanruohoteetä, minä ja vanha kesäkeijuni, ilta-auringon kultasäteissä.


 ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥LOPPU♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti