Göteborgskan har sin charm, men när en flicka talar skånska e de nåt som gör mig så varm

Inhosin pitkään skånen murretta sydämeni pohjasta. Tuo puuroisa örinä oli korvissani sata kertaa pahempaa kuin Helsingin ruotsinkielisten teinien sinänsä näppärä, mutta monia raivostuttava "ska vi köpa karkki och siideri?" -ruotsi.

Skåne kuului vuoteen 1658 asti Tanskaan ja sen kyllä kuulee. Kun saavutaan etelään, muuttuvat junakuulutuksetkin käsittämättömiksi: njästä Lunn centRRaaaal, därrrrefter Mallme.. Kaupassa ei osaa kuitista kieltäytyä kun kassa tuntuu tuottavan puhetta suussaan kuuma köddabulle.

Jollakin tavalla olen kuitenkin alkanut viehtyä etelän etnolektiin. Skånska on rumaa, mutta rouheaa. Tukholman pojat kuulostavat vellihousuilta skåånelaiseen kovaan jätkään verrattuna. Tyypillinen ruotsalainen blondikaunotarkin vaikuttaa entistä coolimmalta sylkäistessään suustaan va ei de för jävvla mög?! nuuskamällin saattelemana.

Sanon skåånelaisille nykyään mieluummin puhu lisää kuin håll flabben.