Aprillipäivän aattoillan viimehetken vinkki

Askartelin vessapaperihylsystä ja Nutellasta paskan, jonka aion heittää lavuaariin. Ehh......heh. Hämmästelen jälleen kätevyyttäni enkä tiedä, miten pidättelen tätä naurua huomiseen.

Boråsista Vantaalla 19. maaliskuuta 2014

Vaikka olen haukkunut Boråsin maan rakoon aika monta kertaa ja vähän kaikille, olen silti iloinen, että lähdin. Kuolisin häpeään, jos en jo olisi päässyt pois Vantaalta ja olisin töissä Martsarin ärrällä kuten näköjään yksi vanha koulututtuni.

Vantaata saan sanoa kusiseksi spurgulaksi, koska olen täältä. Boråsia saan sanoa noloksi metsäläksi, koska olen periaatteessa kolmannen sukupolven boråsare. Niin äiti, täti kuin äidin tätikin ovat nimittäin asunueet tässä kaupungissa, joka on antanut maailmalle muun muassa Gina Tricotin ja Miljonääriäiti Agnes-Nicole Winterin. Olen poikennut kaupungissa jo äitini mahassa ja kolunnut Boråsparkkenia kymmenkesäisenä. Vielä kolme vuotta sitten seisoin Viskanin varrella tietämättä, että suvun kirous saisin minutkin vielä muuttamaan tuon tuon samaisen joen töyräälle.

Yritin etsiä Borås-kuvia myös äidin albumeista, mutta kaupunkimaisemien sijaan löysinkin valokuvia lähes ainoastaan lukuisilta etkoilta. Tässä kuitenkin yksi todiste paljasjalkaisesta boråsilaisuudestani ja äitini yhdyssanavirheistä.

Sisustuspostaus

Blogini paskaan läppään tottuneet saattoivat otsikosta päätellä, että kyseessä olisi taas jotakin ironisen

paskaa läppää, mutta ei. Tämä on melkein oikea sisustuspostaus. Kuvia tosin on vain kaksi, koska olen esteetikko ja niin edelleen.

Kämppänihän on toivottoman ruma. Noin kaksi metriä leveä, mutta puolisen kilometriä pitkä huone vanhaan motelliin kyhätyn kolmenkymmenen hengen opiskelijasolun ylimmässä kerroksessa. Kylpyhuone on luojan kiitos oma, mutta persikanvärinen. Jääkaappini ovessa on lukko kuin missäkin Bigest Loser -kilpailutalossa ikään ja oveeni lätkäistyissä tarroissa lukee Rökfri ja Fuck the Millenium.

Onnellinen olen siitä, että ikkunani antaa naapurin kauniiseen kivitaloon, ei pimeäelle kujalle ja kiinalaisen ravintolan takapihalle kuten käytävän toisella puolella asuvien naapureitteni.



 Taidokkaasti rajattu kuva piilottaa puoliksi romahtaneen laatikoston ja eteisen sekä seinälläni olevan taulurykelmän, jota en viitsinyt kuvata, koska yhteen teokseen liittyy häpeällinen taidevarkaus. Voin kuitenkin kertoa, että trendikkäästä "isketään kaikkea outoa ryönää ja postikortteja läjään" -kollaasista on kyse. Sekä huovutettu pingviini että puinen sika ovat saaneet paikkansa tauluseinältä.

Toinen rojukasa löytyy ikkunalaudalta ja nyt seuraa puolustuspuhe: sain tuon helkkarin blogi-ilmiö HAY:n käden (<3) lahjaksi tädiltäni vuonna 2012 eli ennen kun se oli cool. Hän luuli, että sitä käytetään piirrustusmallina kuten niitä puisia ukkoja. Nyt käsi kuitenkin markeeraa yhdessä niin ikään ilmiömäisen ja lahjaksi saadun Marimekon Siirtolapuutarha-tuopin kanssa ilmiömäistä sisustussilmääni.