Jospa ensi kerralla viisi kuukautta ja ihan yksin, syrjähyppy Ruotsista Tanskan puolelle houkuttaa jälleen.
tiistai 26. elokuuta 2014
Hyggee, Hyggee
Hyrisin jo lentokoneessa kahdesta syystä, koska liput olivat halvat ja koska cabin crew puhui norjaa. Perillä Köpiksessä en hyrissyt enää hinnoille enkä juuri kielellekään, mutta muulle kyllä. Kun kaupunkiopas kehotti että "feel the hygge" ei työ käsketty ollut vaikea täyttää. Oli niin kaunista ja kotoisaa! Taas. Nyt viivyin parin tunnin sijaan viisi päivää, enkä saanut tarpeekseni kuin matkaseurasta.
Jospa ensi kerralla viisi kuukautta ja ihan yksin, syrjähyppy Ruotsista Tanskan puolelle houkuttaa jälleen.
Jospa ensi kerralla viisi kuukautta ja ihan yksin, syrjähyppy Ruotsista Tanskan puolelle houkuttaa jälleen.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Näinkin voit tavata nettikaverin IRL
Tapasin eilen kahvilassa tytön, johon olen alunperin tutustunut netissä, joten koen olevani riittävän pätevä opastamaan niitä, jotka eivät ole nettideittailua - kaveri- tai romanttisessa mielessä - kokeneet. Sikäli kuin tällaisia (neandertalin)ihmisiä vielä on olemassa.
Nuorempana ihmisiin netitse tutustuminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Internethän oli täynnä vain huijareita ja pedofiilejä, jotka olivat viemässä niin rahat, hengen kuin sisäelimetkin, jos heille sattui paljastamaan oikean nimensä. Nykyään tiedän, että netistä voi löytää vaikka kenet - ei tapahdu kovin harvoin että, tulee armas ystävä pitkin nettiä.
Nyt voisin kirjoittaa pitkän teksin siitä, kuinka ennen oikeaa tapaamista olisi hyvä nähdä toinen webbikamerassa, sopia tapaaminen aina julkiselle paikalle, pitää puhelin valmiina soittamaan äidille tai hätänumeroon ja olla itsekin valmiina poistumaan paikalta, jos tilanne käy uhkaavaksi. Ottaa ehkä vielä joku kaveri mukaan nurkan taakse vahtimaan. Tapasin kuitenkin itse oman ensimmäisen nettikaverini kahden viikon mesettämisen jälkeen Ruotsissa 750 kilometrin päästä kotoa tyhjällä parkkipaikalla iltamyöhällä siten, että deittini piti hallussaan paluulippuani, joka oli varattu kahden viikon päähän ja johon minä olin lähettänyt rahat. En tiennyt tarkkaan hänen ikäänsä tai kansalaisuuttaan ja kuvaakaan en saanut häneltä, vaan Googlesta. Äiti sai tietää aikeistani noin kaksi päivää ennen lähtöä. Vaikka sydän meni särki myöhemmin, reissu oli yksi parhaista koskaan.
Seuraavan nettittun kanssa juttelin lähes vuoden ennen kuin lähdin taas moikkausreissulle lentokoneella. Jos olisin tuolloin uskonut vanhoja oppeja olla tapaamatta miespuolisia ja kymmenen vuotta vanhempia nettikavereita heidän kotonaan, olisin kävellyt yhden nykyisen parhaan ja lähimmän ystäväni ohi.
Eilinen tapaamiseni muistutti parhaiten oppikirjaa. Tapaamispaikkana Rautatieasema, tapaaminen kesti viikkojen sijaan tunteja ja äidillekin oli kerrottu etukäteen. Kivaa oli tälläkin kertaa.
Opastuksen sana siis. Jos olet ikinä lähtenyt tuntemattoman matkaan humalassa, olet ollut suuremmassa vaarassa kuin nettideiteillä. Pidä tässäkin asiassa mielessäsi perusvarovaisuus, mutta älä turhaan sido foliohattua liian tiukalle. Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, hän myös on sitä, jätä siis nigerialaiset prinssit huomiotta. Mutta muuten, kannattaa laskea verkot verkkoon, voit yllättyä myös positiivisesti.
Nuorempana ihmisiin netitse tutustuminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Internethän oli täynnä vain huijareita ja pedofiilejä, jotka olivat viemässä niin rahat, hengen kuin sisäelimetkin, jos heille sattui paljastamaan oikean nimensä. Nykyään tiedän, että netistä voi löytää vaikka kenet - ei tapahdu kovin harvoin että, tulee armas ystävä pitkin nettiä.
Nyt voisin kirjoittaa pitkän teksin siitä, kuinka ennen oikeaa tapaamista olisi hyvä nähdä toinen webbikamerassa, sopia tapaaminen aina julkiselle paikalle, pitää puhelin valmiina soittamaan äidille tai hätänumeroon ja olla itsekin valmiina poistumaan paikalta, jos tilanne käy uhkaavaksi. Ottaa ehkä vielä joku kaveri mukaan nurkan taakse vahtimaan. Tapasin kuitenkin itse oman ensimmäisen nettikaverini kahden viikon mesettämisen jälkeen Ruotsissa 750 kilometrin päästä kotoa tyhjällä parkkipaikalla iltamyöhällä siten, että deittini piti hallussaan paluulippuani, joka oli varattu kahden viikon päähän ja johon minä olin lähettänyt rahat. En tiennyt tarkkaan hänen ikäänsä tai kansalaisuuttaan ja kuvaakaan en saanut häneltä, vaan Googlesta. Äiti sai tietää aikeistani noin kaksi päivää ennen lähtöä. Vaikka sydän meni särki myöhemmin, reissu oli yksi parhaista koskaan.
Seuraavan nettittun kanssa juttelin lähes vuoden ennen kuin lähdin taas moikkausreissulle lentokoneella. Jos olisin tuolloin uskonut vanhoja oppeja olla tapaamatta miespuolisia ja kymmenen vuotta vanhempia nettikavereita heidän kotonaan, olisin kävellyt yhden nykyisen parhaan ja lähimmän ystäväni ohi.
Eilinen tapaamiseni muistutti parhaiten oppikirjaa. Tapaamispaikkana Rautatieasema, tapaaminen kesti viikkojen sijaan tunteja ja äidillekin oli kerrottu etukäteen. Kivaa oli tälläkin kertaa.
Opastuksen sana siis. Jos olet ikinä lähtenyt tuntemattoman matkaan humalassa, olet ollut suuremmassa vaarassa kuin nettideiteillä. Pidä tässäkin asiassa mielessäsi perusvarovaisuus, mutta älä turhaan sido foliohattua liian tiukalle. Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, hän myös on sitä, jätä siis nigerialaiset prinssit huomiotta. Mutta muuten, kannattaa laskea verkot verkkoon, voit yllättyä myös positiivisesti.