Vietin kaksi viikonloppua söpössä Varbergin kaupungissa. Meri tekee ihmeitä pikkukylille, joissa bussi kulkee sunnuntaisin kerran kolmessa tunnissa. Horisontit ovat heikkouteni, ei ahdista. Sukulaistädit Anneli, 67 ja Raija, 74 (nimet muutettu) olivat huikeaa seuraa ja osoittivat jälleen, että 40-50 vuoden ikäero ei tyttöporukassa vielä mitään.
Kävimme Pohjoismaiden suurimmassa ostoshelvetissä Ullaredissa hamstraamassa halpaa saippuaa ja luukutimme Veskun
Kaikkien aikojen Loiria. Tuli vuodenvaihteessa irvailtua aika rankasti Loirinuotiolle, mutta kyllä äijä laulaa osaa. Niin hyvää puuta.
Lätkimme ristiseiskaa.Tuhannen palan palapeli tuli melkein valmiiksi. Ristikontäyttö ruotsiksi takkusi, mutta vihjeellä "knallestad" tärppäsi: rakas BORÅS! Tämä kirvoitti seuraavan keskustelun:
"Minäkin asuin Boråsissa aikoinaan viisi vuotta liian kauan..."
"Kauankos sinä siellä asuitkaan?"
"Viisi vuotta."
Suvun yhteinen traumastad. Kävin myös diakonien vohvelikesteillä, joilla 85-vuotias mummo räkätti tauotta niin kovaan ääneen, että ei maailma kamalan paha paikka voi olla.
