Kalmarin oranssi tuomikirkko kun lumihautuvat liehuvat ympäriinsä ja kerrankin ei talvella ajotiestä erota keskiviivaa. En edes tiennyt koko kaupungin - saati oranssin tuomiokirkon - olemassaolosta ennen kuin kuulin sen nimen rahisevan bussin kaijuttimesta kuljettajan tukholmalla. Joku tant keräsi kimpsunsa ja kipusi pakkaseen ennen kuin lähetin tekstiviestin "lite försenad, but see you soon", ja me jatkoimme matkaa. Söin leipää, jonka nimi oli niin sopivan siirappisesti Äntligen.
Seuraavana kesänä istuin ystäväni sylissä pirttipöydän ääressä. Hänellä oli päässään vessapaperia ja minä olin muistaakseni humalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti