Kävin Starbucksissa jollain kummalla kahvijäämurskakinuskikermavaahtosotkulla ja otin purkista kuvankin. Pinkkinä. Tämän piti piristää blogiani, mutta tulilikin vain tyhmä ja läski olo.
maanantai 28. toukokuuta 2012
American Style
Kävin Starbucksissa jollain kummalla kahvijäämurskakinuskikermavaahtosotkulla ja otin purkista kuvankin. Pinkkinä. Tämän piti piristää blogiani, mutta tulilikin vain tyhmä ja läski olo.
lauantai 26. toukokuuta 2012
tiistai 22. toukokuuta 2012
Valintakoe
Tulipa taas tuttu olo Porthanian pääsykoesalissa. Kolmas kerta toden sanoo eli yliopistosta amikseen taitaa käydä tieni. Ellen sitten jää työssäoppimaan kerrossiivousta ja luo mäntysuovantuoksuista uraa mopinjatkeena. Hiphei!
Klusiilipalataaleja (vai mitä ne oli?) käytävässä päntänneille teki mieleni sanoa Pentti Saarikosken sanoin:
”Suomen kieli
on minulle ikkuna ja talo
minä asun tässä kielessä
Se on minun ihoni.”
mutta lisätä, että pääaineena suomen kieli on minulle kellari ja kaivo ja pakkopaita.
Klusiilipalataaleja (vai mitä ne oli?) käytävässä päntänneille teki mieleni sanoa Pentti Saarikosken sanoin:
”Suomen kieli
on minulle ikkuna ja talo
minä asun tässä kielessä
Se on minun ihoni.”
mutta lisätä, että pääaineena suomen kieli on minulle kellari ja kaivo ja pakkopaita.
Persian prinsessa tällä kertaa
Olen taas rakastunut ruotsiniranilaiseen. Tästä on kai jälleen kovasti kehittymässä jokinasteinen uusi fetissi.
Asheghetam.
Asheghetam.
torstai 17. toukokuuta 2012
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Ylppäritulokset
Kun se nyt tänään tuli puheeksi, niin meikäeinsteinihän on
KAHDEN LAUDATURIN YLIOPPILAS!
Ja kahden lubenter approbaturin. Ja kaikki tämä jo vuonna 2010.
Mutta never forget!
KAHDEN LAUDATURIN YLIOPPILAS!
Ja kahden lubenter approbaturin. Ja kaikki tämä jo vuonna 2010.
Mutta never forget!
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Vuoden lapsi vol. kaksi
Piti lätkäistä kuvakollaasi äitini nuoruusvuosien permiksistä, poikkiksista ja piirroksista sekä kirjoittaa joku näppärä lausuma äideistä parhaimmalle. Mutta koska äitini on saanut tyttäristä laiskimman ja kiittämättömimmän, se nyt jäi.
Kiitos kun ompelit verhoni ja koitit puhua minua ympäri, jotta lähtisin reilaamaan. Kiitos kun kestät kitinääni, vaikka olen vauvaksi jo aika vanha.
Ja ensi viikolla katsomme Kotikatumaratonin.
Kiitos kun ompelit verhoni ja koitit puhua minua ympäri, jotta lähtisin reilaamaan. Kiitos kun kestät kitinääni, vaikka olen vauvaksi jo aika vanha.
Ja ensi viikolla katsomme Kotikatumaratonin.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Shobbail!
Pyrin optimoimaan otsikkoni ärsyttävyyden, jotta se mahdollisimman tarkkaan välittäisi tunteeni, joita shoppailu, tuo jokanaisen oikeus, huvi ja harraste minussa herättää. Jätin toki capsin ja välimerkkiryöstöviljelyn välistä: ei se niin kamalaa ole. Mutta semikamalaa kumminkin.
Shoppailu on on sietämätön sana sietämättömälle toiminnalle. Se on osteskelua, sembaloita, myrrikaaneja, hulluja päiviä ja mammuttimarkkinoita. Säntäilyä ja bimboilua päättömästi ja vailla harkintaa. Kärryt ja käsivarret notkuen suunapäänä ja kassan kautta, kiitos. Mikä siinä on, että aina pitää omistaa? Ja sitten kun ne ne kengät sekä krumeluurit on omassa kaapissa, sinne ne useimmiten jäävätkin koittumaan. Ei yksi liisa saa käytettyä viittäkymmentä toppia elämänsä aikana ja H&M -laatua on turha lapsenlapsillekaan periyttää. Lienenkö minä penninvenyttäjäisältäni perinyt sen, että suurimman mielihyvän saan kun kävelen kassan ohi tyhjin käsin mitään ostamatta. Taas säästyi sievoinen summa!
Onhan se mukavaa joskus ostaa pari uutta rytkyä. Ei aina voi abiverkkareihinkaan pukeutua - valitettavasti. Heräteostoksena teepidhit ja purkkapallo,kyllä, hauskaa! Mutta että tili sileeks ja karderoobi uusiksi joka siunaaman kevät, ellei jopa kuukausi? Ei, ei ja ei! Hirvittävissä blogeissa ja mainoksissa nyrjähtänyt "pakko saada!" -ajatusmalli ja kulutusorgiointi vielä nostetaan rakkausasiaksi. Osta uusi suklaapatukka/mekko/verhotanko, saat uuden onnen ja elämän kaupan päälle. Ainakin seuraavaan seasoniin asti.
Tsiisustelut sikseen. Käärinliinoissa ei ole taskuja ja lajinsa kullakin, mutta kyllä siinä luontokin kiittäisi jos tuhlaisimme vain tarpeeseen.
Shoppailu on on sietämätön sana sietämättömälle toiminnalle. Se on osteskelua, sembaloita, myrrikaaneja, hulluja päiviä ja mammuttimarkkinoita. Säntäilyä ja bimboilua päättömästi ja vailla harkintaa. Kärryt ja käsivarret notkuen suunapäänä ja kassan kautta, kiitos. Mikä siinä on, että aina pitää omistaa? Ja sitten kun ne ne kengät sekä krumeluurit on omassa kaapissa, sinne ne useimmiten jäävätkin koittumaan. Ei yksi liisa saa käytettyä viittäkymmentä toppia elämänsä aikana ja H&M -laatua on turha lapsenlapsillekaan periyttää. Lienenkö minä penninvenyttäjäisältäni perinyt sen, että suurimman mielihyvän saan kun kävelen kassan ohi tyhjin käsin mitään ostamatta. Taas säästyi sievoinen summa!
Onhan se mukavaa joskus ostaa pari uutta rytkyä. Ei aina voi abiverkkareihinkaan pukeutua - valitettavasti. Heräteostoksena teepidhit ja purkkapallo,kyllä, hauskaa! Mutta että tili sileeks ja karderoobi uusiksi joka siunaaman kevät, ellei jopa kuukausi? Ei, ei ja ei! Hirvittävissä blogeissa ja mainoksissa nyrjähtänyt "pakko saada!" -ajatusmalli ja kulutusorgiointi vielä nostetaan rakkausasiaksi. Osta uusi suklaapatukka/mekko/verhotanko, saat uuden onnen ja elämän kaupan päälle. Ainakin seuraavaan seasoniin asti.
Tsiisustelut sikseen. Käärinliinoissa ei ole taskuja ja lajinsa kullakin, mutta kyllä siinä luontokin kiittäisi jos tuhlaisimme vain tarpeeseen.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Edistystä
Takana kahden vuoden opinnot, ja edessä olisi vielä 128 opintipistettä. Ei saisi verrata muihin, mutta niillä muilla on kolmekymmentä. Yhdellä sietämättömimmistä jo koko kandi.
Olen muuttanut kohta viisi kuukautta...
Piti kirjoittaa vaikka kirja, mutten saanut edes lausetta. Vatsalihasliikkeitä tein kolme ja juoksin tuskin kilometrin.
Downsiftingia vai pelkkää laiskuutta?
Mutta, sinä, joka taas kerran palasit! Näin nimesi, eikä sydän enää hypähdä.
Olen muuttanut kohta viisi kuukautta...
Piti kirjoittaa vaikka kirja, mutten saanut edes lausetta. Vatsalihasliikkeitä tein kolme ja juoksin tuskin kilometrin.
Downsiftingia vai pelkkää laiskuutta?
Mutta, sinä, joka taas kerran palasit! Näin nimesi, eikä sydän enää hypähdä.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Elämäsi edessä
"Mielesi palaa päästä mukaan hauskaan seuraan. Olet varmasti tavannut iloisesti rupattelevan nuorisojoukon, johon sinäkin olet halnnut liittyä, ja nyt on sinun aikasi tullut. Saat olla mukana siellä, missä on nuorekasta ilonpitoa.
Osaatko nyt valita todellisen ilon ja valheilon välillä? Todellinen ilo pulppuaa nuoruuden todellisista, terveistä lähteistä. Kuinka toisenlaista onkaan tämä ilo verrattuna esimerkiksi sellasieen näennäiseen iloon, jonka lähteenä on väkijuomien nauttiminen, taikka siihen sameaan iloon, jota etsitään epämääräisistä huvittelu- ja tanssipaikoista? Olet nähnyt surullisia näkyjä: nuoria tyttöjä, jotka istuvat väkijuomalasien ääressä, olet kuullut kerrottavan nuorista miehistä, joiden nauttima, näköjään viaton ensimmäinen lasi on ollut alkuaskeleena sille tielle, joka on vienyt heidät varmaan tuhoon ja turmioon. Olet alkanut huomata, että se loisto, mikä ympäröi tavanomaisia väkijuomajuhlia, on vääryyden ja turmeluksen harhaloistoa.
Tiedä, että väkijuomain käyttö on raittiin kevätkansan pahin vihollinen!"
Siinäs kuulitte pikku siiderihait!
Lepää rauhassa rouva Nielikäinen, vaan miksi vaihdoittekaan sukunimenne?
