Kamera tai sen tapainen kulkee monella mukana kaikkialla. Jokainen mitätönkin hetki pitää ikuistaa, jotta siitä tulisi merkittävä viimeistään siinä vaiheessa kun otokset lätkäistään sosiaalisiin medioihin kateellisten paneteltaviksi. Joskus nähdessään seurueen jossain robertscoffeen kaltaisessa elämysravintolassa keskittymässä vain ja ainoastaan sen oman kahden euron maitokahvin kuvaamiseen, kämmen hakeutuu voimakkaasti otsalle. Juokaa nyt vain se litku!
Elääkö iphone- ja harrastejärkkärikansa vain ja ainoastaan blogeilleen ja Facebookille? Onhan niitä kuvia jälkikäteen kiva katsella, mutta niistä jää pois äänet, tuoksut ja maut sekä usein myös aito tunnelma. Ne olisi kokenut siellä paikan päällä, jos olisi keskittynyt hetkeen eikä laukaisimeen.
 |
| Kuvassa hampurilainen, jonka kerran söin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti