Kesä, meri, Leino ja Tove ja kaikki

Hellä heinäkuu on kietonut minut lämpöönsä ja tuonut sielulle rauhan. Meri on aamuisin tyyni ja taivas niin sininen ja niin korkea. Kaupunki ja puutarhat rehottavat elämää, ja tuntuu että pitkästä aikaa niin minäkin. Rehottamisesta puheen ollen, älkää vilkuilko sääriäni.

Eiku, tämä ei ollutkaan Eeva Kolun blogi. (Ei pahalla, Eeva Kolun blogi on tosi kiva!)

Oikeastihan täällä lähinnä vain ahdistaa. Saatanan ihana kesä, joka hulmuaa ohitseni kun raadan töissä perse hikiruvilla. Vapaapäivinä, joita muuten on enemmän kuin peruskesäduunareilla, olen saamaton nauttimaan muuten vain. Liikaa kaikkea, mitä voisi tehdä, ah ja voih. Lueskelen Leinoa ja odottelen ankeaa syksyä kun saa taas hyvällä omallatunnolla marista. Pääsisipä jo Boråsiin, rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva.

No ei nyt ehkä ihan näinkään. Olen fiilistellytkin. Kävin Uunisaaressa katselemassa horisonttia, Mustasaaressa lampaita. Törmäsimme Hietalahdessa hauskoihin hihhuleihin, jotka soittivat ja lauloivat kesäillassa omia biisejään. Lokki paskoi päälleni Kauppatorilla 15 minuuttia sen jälkeen kun olin uhonnut, ettei lokki ole koskaan paskonut päälleni Kauppatorilla. Eräänlainen kesä-Helsingin kaste.

Panttaan edelleen käyntiä Tove Janssonin näyttelyyn, mutta kävin ostamassa Ateneumin kaupasta seinälleni julisteen, josta Tove katsoo minua vakavan lempeästi kuin sanoen "skärp dig." Koitan heilua vielä ja tarttua hetkehen kiinni.