Haaveilen täydellisestä suhteesta ruokaan ja syömiseen. Laadukkaiden raaka-aineiden arvostamisesta, omasta toimivasta ruokafilosofiasta. Järkevästä, muttei tiukkapipoisesta ruokavaliosta. Siitä, että ruoka olisi minulle simppeli juttu, koska kuulun niihin onnekkaisiin, joille se on mahdollista olla sitä.
En ole koskaan ollut syömättä laihtuakseni, mutta olen ollut syömättä laiskuuttani, pelokkuuttani ja piheyttäni. Olen kärsinyt mieluummin pienestä nälästä kuin lähtenyt kauppaan ja sen jälkeen keittiöön.
Niin, se keittiö. Kotini kyökki on kamala paikka ja olen vuoden aikana kehittänyt sitä kohtaan jo kohtalaisen suurikokoisen kammon. En haluaisi aina syyttää ympäristöä omista päänsisäisistä höperyyksistäni, mutta onhan se nyt aika ankeaa jakaa keittiönsä kolmenkymmenen hengen kesken. Viidestä uunista kaksi on rikki, afrikkalaistaustainen kämppis hauduttaa hajusta päätellen näädänraatoja, joku soittaa kännykästä Markooliota, sietämätön sairaahoitajakämppis kertaa taas kerran kovaan ääneen ravintotieteitä ja niin edelleen. En yksikertaisesti osaa nauttia ruuasta tai sen laitosta näissä olosuhteissa.
Toinen ongelma on se, että vaikka kuinka unelmamaailmassani nauttisin päivittäin viisi monipuolista ja terveellistä ateriaa, en tee sitä. Syynä ei ole syömishäiriö, ajanpuute eikä rahakaan, vaan se, etten jaksa. Itselleen kokkaaminen on tylsää, koko ajan ei ole nälkä ja sairaanhoitajakämppiksen lisäksi ravintotietoutta pursuaa jokaiselta muultakin suunnalta. Kun toisaalta ei saisi ja toisaalta pitäisi syödä sitä ja tätä. Vähentää yhtä, lisätä toista ja päin vastoin.
Katselen reseptejä. Ei minulla ole seesamöljyä, polentasuurimoita, misotahnaa, siitakesieniä tai edes kanelia ja uunivuokaa! Missä oikeasti yksinkertaiset ruokalajit, jotka eivät ole makaronia ketsupilla eli hiilarihöttöä ja täyttä paskaa? Sitä saattaa turhautua ja vetää illalliseksi laatikollisen kookospalloja. Ja toivoa, että voisin elää ruokailun korvaavilla pillereillä siihen asti kun saan oman keittiön ja syömäseuraa.
Onneksi olen sentään ymmärtänyt ulkoistaa lounasruokailuni korttelin toiselle puolelle eli koululle. 52 kruunun hinta oli mielestäni suuri opiskelijalounaaksi, mutta mielenterveydestä se ei ole paljon. Olen saanut jopa lounasseuraa, ja Hell's Kitchenissä täytyy valmistaa päivittäin yksi ruokalaji vähemmän.
