Olen vähän ylpeä itsestäni. Tai vähän ja vähän. Soitin juuri Queenin We Are the Championsin ja helvetin paskaa suomiräppiä omaksi kunniakseni, selvisinhän taas yhdestä lukuvuodesta Boråsissa. Jos sä oot stara, mä oon koko vitun galaksi.
Tulihan sitä yhdeksän kuukauden aikana taas oltua vähän ahdistunut ja allapäin. Tai vähän ja vähän. Kivoimmat asiat tapahtuivat jälleen Boråsin ulkopuolella, mutta ehkä sen parhaan, eli kirjastoassistentin duunin, sain Boråsista. Olen hommista vielä täysin pihalla, mutta innoissani som fan.
Mutta sitä ennen Suomeen. En anna edes hallituksen persekoomuskepuilun ärsyttää
 |
| Paljon on vielä Tovelta opittavaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti