Kaivoin tänään hyllystä pitkästä aikaa vanhat kunnon akkarikansioni ja melkein itketti. Kaakaotahraisia sivuja on selattu aamiaispöydässä, teltassa ja ulkohuussissa. Osaan ulkoa tarinat
Turmiollinen sihijuoma ja
Erään ankan nousu ja tuho. Väitän, että puolet sanavarastostani on peräisin Aku Ankasta, toinen puoli muumikirjoista. Pensasaidan raosta oli tapana kuiskia naapurin pulskalle tädille: "
kas kas mikä hiiliproomu tuolla mennä puhkuu, naamakin on kuin kuivalla kapakalalla."
Nyky-Akua en ole tilannut vuosiin. En jaksanut enää lukea formula- ja internetteemaisia tarinoita ja piirrostyylikin oli mielestäni muuttunut samalle luokattomalle tasolle kuin Aku Ankan taskukirjoissa. Onneksi vanhat lehdet ovat pysyneet tallessa, ja ehkä ensi keskiviikkona voisi kioskilta hakea ihan tuoreen ja tahrattoman Ankka-aviisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti