Moneen heetkeen en ole ruikuttanut sinkkuelämäni kurjuutta. Nyt sen taas teen.
Olen säälittävä, kenellekään kelpaamaton forever alone. En usko polyamoriaan, sillä friend zonekin olisi minulle hurja edistysaskel tässä romanttisen rakkauden autiomaassa, jossa olen vaeltanut ittseäni näännyksiin viimeiset 21 vuotta.
Talvista kesäheilaa ei lasketa seurusteluksi enää ala-asteen jälkeen, eikä yhden yön pysäkistä ole turvasatamaksi sydänsirpaleiden seassa kahlaavalle.
Koirat kalvakoot tomuiset vanhan piian luuni.
Olen varma, että olet noin mainio nimenomaan siksi, ettet seurustele. Minun persoonastani putosi puolet pois liiallisen onnellisuuden myötä. En tosin tiedä, olenko koskaan ollut erityisein mainio.
VastaaPoistaTykkään kuitenkin blogistasi. Sen halusin kertoa.
Tosiaan. Mieluummin sitä on kai sitten tällainen katkeruuden liemissä marinoitu kränkkä kuin rakkausonnen kukkaniityillä kirmaaja. Pyrin tästälähin uskomaan näin :D Kiitos näkökulmasta! Ja kauniista sanoista.
VastaaPoista