Koska on pääsiäinen, mutten kuitenkaan saa munaa, tiput ja puput olisivat vain tylsiä naamakuviani, enkä osaa puhua Jeesuksesta, kirjoitan noidista. Noidista, jotka vaikuttivat kehitykseeni niin, että joidenkin tietämättömien tahojen silmissä saatoin menettää arvokkuuteni. En ole kuitenkaan koskaan ollut luutakaapissa sen suhteen, että olen Potterhead.
Kun heräsin sinä ankeana ja harmaana jouluaattona, jona tarinamme alkoi, mikään pilvisessä taivaassa ei enteillyt outoja tai arvoituksellisia tapahtumia. Sinä iltana kuoriutui joululahjapaketistani kuitenkin kirja. Kirjan nimi oli Harry Potter ja viisasten kivi. Eikä maailmani enää ollut entisensä.
Siitä päivästä lähtien olen ollut hämäytetty, Dumbledoren miehiä läpikotaisin ja stuck with Harry until the very end.
Always.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti