Olen maailman laiskin pylly. Täydellinen päiväni sisältää ei mitään. Ei menoa minnekään, ei kenenkään tapaamista, ei mitään, mikä aiheuttaa vaivaa. Kuten sängystä nousemista tai puhelimeen vastaamista.
Toki on mukavaa välillä - noin kerran kuussa - käydä vapaa-ajallakin jossain tai tehdä jotakin. Kummasti tuntuu uimahalli ylellisyydeltä ja elokuvateatteri eksoottiselta kun ne ovat harvinaista herkkua. Ahdistun ihmisistä, joiden on pakko sapattinakin juosta kellon ympäri tekemässä jotakin hyödyllistä. Sunnuntain voi ihan hyvin viettää niin, että siirtyy sängystä sohvalle ja takaisin.
Aiheesta olisi muutakin sanottavaa, mutta nyt ei jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti