Turbaani, jumaliste

  Matkustin Antti-tuiskusta huolimatta Arabiaan ja ostin taideopiskelijalta turbaanin. Shukran!

Naked Truth

Negaatioaallot sen kuin huuhtovat sisuksiani. Mikä taas vaivaa? Angstittaa niin, että jo naurattaa! Oli pakko laittaa tuo otsikko, koska naurattaa sekin, samaten tämä Miss Fressi- blogi-ilmiö otsikon takana. Menkää nyt niiden finninaamojenne kanssa! Kyllä minä tiedän, millaisia jonenikuloita ja Leskisen Juicen reinkarnaatioita (terkut ystävälleni, joka toisinaan eksyy tänne) naiset heti herättyään ovat. Sen, minkä haluan kuulla ja nähdä on elämän alaston totuus, eli kaikki on kakkaa paitsi pissa.

Instagram kuvaa siitä kun viiden euron latte hulahti rakkausneuleen rinnuksille? Tarinaa siitä, kuinka ei vaan perkele löytynyt mitään ostettavaa yhtään mistään tai kuinka omaisuus meni perintään, hamsteri kuoli ja krapulapäissään tuli oksennettua sänkyyn. Ensimmäisen maailman ongelmia, negatiivista kitinää, valivalia. You name it!

Minä olen panokseni antanut, nyt on sinun vuorosi!

Elämä on

Δngsti

Tekee mieli haastaa riitaa.  Niinpä sanonkin, että tuo Vain elämäähän on ihan shaibaohjelma, eikä kukaan siellä ole yhtään symppis tai muutenkaan liikuttava.

Itseäänhän tässä pitäisi koettaa haastaa, mutta kuset ja paskat.

En osaa,
en jaksa.

Blogikirppiksellä lähes käyttämättömät salikortti ja elämä.

Parhaiten nauran!!

Olin kymmenenvuotiaana pieni hikoileva pullukka, joka söi kaakaojauhoa pelkiltään ja itki ennen koulu-uintia. Leikin nukeilla neljännellä luokalla enkä olisi halunnut limudiscoon, vaikka olisi kutsuttukin. Nyt ne tytöt, joilla oli kolmannella kajalia, ovat joko kihloissa tai raskaana.

HAHA, kuka on nolo nyt!

Hyvää joulua toivoo Georgen klooni!

Nyt saa jo laittaa pinkit ja välkkyvät jouluvalot ikkunaan, askarrella alastomasta Kenistä ja vanutuposta ovenkranssi sekä laulaa titap! Saa, saa!

Vihaajat vihaa, mutta joulu on taas <3

Tuut tuut

Mitä voi tulla sellaisen ihmisen elämästä, joka saa paniikkioireita puhelimella soittamisesta? Pelko hiipii perseeseen perjantaina, jos maanantaina pitäisi olla luuri kourassa jonkin vakavamman asian, kuten hammaslääkärin ajanvarauksen, äärellä. Nukun yöni huonosti. Välttelen soittotoimenpidettä viimeiseen asti, ja sen yli. Tiistaiaamuna viimein nihkein sormin hipelöin numeron näyttöön. Sitten istun puhelin kädessä kymmenen minuuttia rullaten päässäni sitä, mitä aion sanoa.

Puhelimen hälytysääni kuumottaa koko kroppaa, tekee mieli survoa koko vehje sängyn alle ja juosta niin kauas kun kerkeää. Kun joku sitten vastaa, ensimmäinen reaktio on totaalinen jäätyminen, jota seuraa muutaman sekunnin kuluttua kiivas nominätäällämoitotasitävaanettäkoskateilläoisvapaitaaikoja? joka parhaimmassa tapauksessa päätyy puolikkaana automaattivastaajaan.

Puhelun hoiduttua, hammaslääkärin tuolilla kelpaa ottaa rennosti. Poran jyrinät ja juurihoidot eivät tunnu enää missään.

Håhå!

Seikkailin yksin svenskfinlandissa. Selvisin hengissä, kielellinen tekonenänaamarini meni täydestä ja Krunis oli ihana.

"Jos ne sanoo sulle finjävel, niin lyö niitä."

Animus

Maalausopettajani on lukenut liikaa jungilaista psykologiaa, ja näin miesten viikon kunniaksi tulisi minun vangita kankaalle oma sisäinen mieheni. Inspiraatio on, yllätys kyllä, hyvin kaukana kadoksissa. Ei kai sitä nyt mitään suolikaasuja ja säärikarvoja voi ruveta maalaamaan!

Olen niin ahdistunut, että näin unen, jossa minulle kasvoi penis. Ei siis otsaan, vain ihan oikealle paikalleen. Josko tästä lähtisin kehittämään? Tai sitten siirryn tuohon sohvalle raapimaan henkisiä pallejani, ja viiksiäni kasvattamaan.

Hyvää miestenviikkoa, miehet ja miehenmieliset!

Lempimieheni, jolla on pitkät viikset ja vialliset kivekset.

Jonnekin lämpimään

Ruotsi, olenko joskus siitä maininnut? Kära Sverige, ehkä kerran tai kaksi tai koko ajan. Niin kuin uppeluksiin rakastunut huomaamattanikin livautan ruotsijuttujani tekstiini ja puheisiini. Aina joskus olen yrittänyt pysytellä svetissieni kanssa kaapissa. Olla hiljaa siitä, miten oikeasti matkustan mielummin Norköpingiin kuin New Yorkiin tai miten paljon pidin pakkoruotsista. Jääkiekossa en sentään kannata kolmea kruunua, mutta olen lähimmäisten mielestä tarpeeksi sekaisin näinkin. Mikä siinä on, että italialaisen ruuan, espanjalaisen kulttuurin ja japanin kielen ystävää ei kukaan kummastele, mutta lihapullista, Allsång på Skansenista ja lagomista tykkää vain joku sairas puolihurri ruotsihomojen ystävä.

En tiedä mistä tämän keksin. Ehkä se oli se ensikerta tukholmanristeilyllä kun mummo osti minulle Peppi Pitkätossun hevosen ja jäätelön Gamla Stanista. Ehkä se kun seiskalla tajusin, että ruotsi ei olekaan minusta yhtään niin kuraa kuin mitä serkut ja isot pojat olivat sanoneet.

En minä rakkaudessani sokea ole, vähän vain likinäköinen. Ruotsista tulee jotain paskaakin. Esimerkkinä ryysymyymälät, joiden tuotteet ovat tuhannen pimperon päreinä ja joukkueteltaksi virttyneinä ennen kuin kassista saa ulos nostettua, sekä Julmust, jota mielummin juon vaikka rapavettä. Niin ja se monarkia.

Hienoja matkakohteita on monta. Paskat etelästä, Ruotsiin matkustaessa pääsee aina jonnekin lämpimään.
(Ja nyt Solsidan, koska siinä on Ove Sundberg, ruotsi ja Ruotsi)