keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tuut tuut

Mitä voi tulla sellaisen ihmisen elämästä, joka saa paniikkioireita puhelimella soittamisesta? Pelko hiipii perseeseen perjantaina, jos maanantaina pitäisi olla luuri kourassa jonkin vakavamman asian, kuten hammaslääkärin ajanvarauksen, äärellä. Nukun yöni huonosti. Välttelen soittotoimenpidettä viimeiseen asti, ja sen yli. Tiistaiaamuna viimein nihkein sormin hipelöin numeron näyttöön. Sitten istun puhelin kädessä kymmenen minuuttia rullaten päässäni sitä, mitä aion sanoa.

Puhelimen hälytysääni kuumottaa koko kroppaa, tekee mieli survoa koko vehje sängyn alle ja juosta niin kauas kun kerkeää. Kun joku sitten vastaa, ensimmäinen reaktio on totaalinen jäätyminen, jota seuraa muutaman sekunnin kuluttua kiivas nominätäällämoitotasitävaanettäkoskateilläoisvapaitaaikoja? joka parhaimmassa tapauksessa päätyy puolikkaana automaattivastaajaan.

Puhelun hoiduttua, hammaslääkärin tuolilla kelpaa ottaa rennosti. Poran jyrinät ja juurihoidot eivät tunnu enää missään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti