"Ovatko asiat selkiytyneet vai menikö kaikki päin helvettiä kuten manasit?"

Kaikkea sitä pitääkin tehdä nolatakseen itsensä. Sain kirjeen menneisyydestä. Itseltäni. Olin tyystin unohtanut kirjoittaneeni futureme-sivulla ajastetun kirjeen, joka lennähti tänään, kaksi vuotta myöhemmin, sähköpostilootaani. Ja voivoi sitä myötähäpeän määrää! 22-vuotias minä kun ei ole pätkääkään kypsempi kuin se kirjeen kirjoittanut 20-vuotiaskaan.

Olin kirjeessäni maalaillut toivekuvia siitä, kuinka elämä olisi kantanut eteen päin. Mutta eipä tässä mitään ole saatu aikaan. Kaikki ei ole mennyt päin helvettiä, mikään ei ole mennyt mihinkään. Olen toki rauhallisen elämän ystävä, enkä kaipaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita pikakihloineen, vaihtuvine kaveripiireineen ja ex tempore ulkomaillemuuttamiseen, mutta kun samat murheet ja "murheet" valvottavat vuosia!

Olisi niin hienoa olla muuttunut nainen, katsella sitä vanhaa rääpälettä hyväntahtoisesti naureskellen, mutta ei tällä kertaa. Ehkä pitää panna uusi kirje menemään ja katsella uudelleen taas kahden vuoden kuluttua.