Näinä yltäkylläisyyden aikoina kun pallomme peitty romuun ja rätteihin luulisi, ettei omistamisesta tarvitsisi järjestää niin hirveää haloota. Ymmärtäisin, jos isotäti, joka sai joululahjaksi "Jussin vanhat luistimet, mutta uudet nauhat!" olisi huudellut materialismionnellisuuttaan pitkin internettiä, mutta nykylikat, joilla on kolmet uudet luistimet kuussa ja sadat nauhat päälle?
Lukulistani tyhjeni juuri muutamasta älytöntä ostoshysteriaa lietsovasta blogista, joissa shopailureissu viikossa on sääntö eikä poikkeus. "Oho, hups, tällanen tarttu mukaan! hihi!" Hakeutukaa hoitoon sairautenne kanssa. Minulle on myös ihan sama raahaako joku jo ennestään tursuavaan vaatekaappiinsa mekkoja mekkojen perään Ginasta tai kirpputorilta. Second Hand ei ole lieventävä asianhaara, jos tulos on sama: inhomaterialismia ja liikaa turhaa vaateroskaa.
Jotain sielussani sammuu joka kerta kun luen pakkohankinnoista ja uusista rakkauksista kun puhutaan vaatteista. Miksi? Miksi? Miksi? Joku voisi sanoa, etten vain ymmärrä muotia, enkä totta vie ymmärräkään. Muoti on minulle niitä nälkiintyneitä akkoja kompastelemassa lavalla iso tuuletin päässään ja karhunraato kainalossa ja siitä sitten katsotaan, mikä on juuri nyt IN. Tai oikeastaan, mikä on juuri nyt jo menossa pois muodista uuden paskan tieltä. En siedä sitä, että typerien muotipellejen tuulesta temmatut teoriat vaikuttavat omaan ajatteluunikin niin, etten muka enää voi vetää jalkaani SoWhatin-skeittikenkiä ja nappiverkkareita.
Jos aatteitaan ja persoonallisuuttaan ei voi julistaa, ellei joka viikonpäivälle ole vetää niskaan uutta takkia, voi ne aatteet puolestani haudata.
Toivoo nainen, jonka vaatekaapissa on kaksi tyhjää hyllyä ja jolle riittää kuusi henkaria. Ihan yllin kyllin kamaa siinäkin.
Lukulistani tyhjeni juuri muutamasta älytöntä ostoshysteriaa lietsovasta blogista, joissa shopailureissu viikossa on sääntö eikä poikkeus. "Oho, hups, tällanen tarttu mukaan! hihi!" Hakeutukaa hoitoon sairautenne kanssa. Minulle on myös ihan sama raahaako joku jo ennestään tursuavaan vaatekaappiinsa mekkoja mekkojen perään Ginasta tai kirpputorilta. Second Hand ei ole lieventävä asianhaara, jos tulos on sama: inhomaterialismia ja liikaa turhaa vaateroskaa.
Jotain sielussani sammuu joka kerta kun luen pakkohankinnoista ja uusista rakkauksista kun puhutaan vaatteista. Miksi? Miksi? Miksi? Joku voisi sanoa, etten vain ymmärrä muotia, enkä totta vie ymmärräkään. Muoti on minulle niitä nälkiintyneitä akkoja kompastelemassa lavalla iso tuuletin päässään ja karhunraato kainalossa ja siitä sitten katsotaan, mikä on juuri nyt IN. Tai oikeastaan, mikä on juuri nyt jo menossa pois muodista uuden paskan tieltä. En siedä sitä, että typerien muotipellejen tuulesta temmatut teoriat vaikuttavat omaan ajatteluunikin niin, etten muka enää voi vetää jalkaani SoWhatin-skeittikenkiä ja nappiverkkareita.
Jos aatteitaan ja persoonallisuuttaan ei voi julistaa, ellei joka viikonpäivälle ole vetää niskaan uutta takkia, voi ne aatteet puolestani haudata.
Toivoo nainen, jonka vaatekaapissa on kaksi tyhjää hyllyä ja jolle riittää kuusi henkaria. Ihan yllin kyllin kamaa siinäkin.
Aamen! Ei tähän varmaan ole mitään lisättävää.
VastaaPoistaKiitos. En tiedä, josko tekstiin olisi vielä saanut lisätä jotain, mutta elämässä yleensä on ihan hyvä, jos osaa joskus myös vähentää.
PoistaMie löydän ihteni tästä kirjoituksesta:
VastaaPoistahttp://ajatuksiinrakastumisesta.blogspot.fi/2013/06/eika-mikaan-ole-ehjaa-eika-tyhjaa.html
Hmm, ei huono teksti ollenkaan.
Poista"Enkä minä ole mitään. Sillä kaikki mitä minä olen, on kasattu tähän huoneeseen; järjestelty kirjahyllyyn; laskostettu vaatekaappiin."
Onpa surullinen ajatus.
Niin samaa mieltä! En voi käsittää miksi jokaiselta reissulta pitää kantaa jotain kotiin rakkauden nimissä. Ei niin mitään järkeä.
VastaaPoistaOon kans pohtinu tätä samaa asiaa joskus: http://yellowstickroad.blogspot.fi/2012/02/naa-kengat-on-tehty-kaveltavaksi-ja-se.html
Ei siinä sitten mitään, jos niitä vaatteita todella kohdeltaisiin rakkauksina ja rakastettaisiin puhki asti. Mutta mitens ehdit, jos joka viikko on saatava ostella uutta.
PoistaEn haluaisi olla tällaisen ihmisen heila, jos se eilispäivän suurin rakkaus lojuu jo huomenna kirppiskasassa tai roskiksessa kun parempi on kävellyt vastaan...
Hieno avautuminen! Onpa tosi hienoa seurata sokeana jotain tiettyä pukeutumislinjaa vain, koska joku on päättänyt että tämä ja tämä se on hienoa juuri nyt. Ja sitten kaikki vastaantulijat näyttää täysin toistensa kopioilta.
VastaaPoistaKiitos. Tiedän, että toisia kiinnostaa pukeutuminen ja oma tyyli siinä missä toisia jalkapallo -eikä se mitään - mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos on niin monta vaatetta, ettei puolia muista ostaneensakaan.
Poista