Paskaa. Olen väsynyt internetin demonisointiin.
Moni ei ole ikinä ollut niin sosiaalinen kuin internetin aikakaudella. Kun minä menen kouluun, moikkaan muutamaa ja kysyn kuulumiset. Kun olen netissä, vaihdan ajatuksia lähes identtisessä elämäntilanteessa olevan tytön kanssa, jota en olisi ikinä tavannut muualla kuin Demissä. Keskustelen kirjoista, lähetän hauskoja linkkejä veljelleni, jonka kanssa en ilman nettiä puhuisi kuin jouluna ja kesällä. Kirjoitan sepustuksiani blogiin, pelaan tietokilpailupeliä tuntemattomien kanssa ja kysyn äidiltä mustikkapiirakan reseptiä.
Internet on loistava renki, joka mahdollistaa paitsi uusien ihmisten kohtaamisen, myös suhteiden ylläpitämisen. Eikä se, että chattaa Omeglessa, tarkoita sitä, etteikö voisi puhella tuntemattomille myös bileissä. Sama ihminen voi sekä jakaa arkikuvansa Facebookissa että kirjoittaa samasta kahvikupposesta etanakirjeen ystävälleen. Ja entä ne lapset? Kas kummaa, puistoissa käy yhä kuhina ja piltit kiipeilevät puissa ja leikkivät tälläkin hetkellä hippaa ihan offline ja IRL.
Netti ei ole mikään sosiaalisuuden ja "oikean elämän" kuolema, vaan sen lisä, uusi rinnakkainen ilmenemismuoto. Tietysti aina on olemassa niitä, jotka upottavat itsensä täysin virtuaalimailmaan, eivätkä osaa irrottautua. Mutta kymmeniksi vuosiksi huoneisiinsa lukittautuneet korealaismiehet eivät ole sama asia kuin inboxiaan aktiivisesti tarkastava yläastelainen. Kuten suurin osa osaa ottaa lepohetkiä- ja päiviä työstä tai urheilusta, osaa moni myös sulkea läppärin ja kännykän.
Suorana vastauksena muutamaan Cary Turkin videon väitteisiin:
1. "Kun minä olin nuori..." -klisee. Nuff said.
2. Julkisissa liikennevälineissä ei juuri reivattu kanssamatkustajien kesken ennen internettiä ja korvanappejakaan.
3. Se elämän rakkaus ei välttämättä asu naapurissa ja tule vastaan kun hortoilee kadulla, vaan yhteys häneen saattaa löytyä yhtä hyvin Eliittikumppanista, Suomi24:n chatista tai Tinderistä. Ikisinkkua saattaa kuolinvuoteella kaduttaa kun ei tullut kiinnitettyä huomiota internetin pariutumisahdollisuuksiin.
4. Ja kaverille, joka istuu illanvietossa nenä kiinni puhelimessa voi myös sanoa "maa kutsuu" sen sijaan, että itkee asiasta (oi ironiaa) netissä.
Tulin antamaan arvovaltaisen kommenttini ylläolevaan.
VastaaPoistaYhdyn, että internetin demonisointi on tyhmää.
Kritisointi ei musta ole. "Kehitys" ei ole automaattisesti oikeaan suuntaan, ja siinä voi olla huonot puolensa (hyviä unohtamatta) ja siksi "minun nuoruudessani" kommenttia saa mun mielestä hyvällä maulla käyttää jos aihetta on ;)
Nimittäin mun mielestä suuri osa ei yksinkertaisesti osaa sulkea läppäriä/kännykkää. Muutama esimerkki tältä keväältä vaihdosta
1. Kun ensimmäisinä viikkoina tuli ihmisiä kylään, moni halusi heti tietää, mikä on WIFI:n salasana ja uppoutui kännykkäänsä siihen asti, että oli tarpeeksi humalassa tutustuakseen ihan livenä uusiin ihmisiin (pitää tulla internetiin avautumaan kun ei uskaltanu sanoa mitään kun ei tuntenut kyseisiä tarpeeksi hyvin)
2. Berliinin reissulla pari luokkatoveria oli lähes koko viikon ajan uppoutuneena kännyköihinsä, oli kauhuissaan kaupungilla liikuttaessa, jos WIFI:ä ei ollut saatavilla, postaili instagramiin kuvia paikoista 20 kuvan päivätahtia tuskin koko paikkaa katsomatta (sama selitys kun yllä hehe)
3. Hostelleissa reilatessa monen mieluisinta iltapuuhaa oli tabletin tuijottaminen toista tuntia. Ihmistä joka ei huikkaa ruutunsa takaa edes moikka kun astuu huoneeseen, on jotenkin epämiellyttävää lähestyä (ja uudemman kerran sama selitys)
Ongelmaahan ei olisi, jos käyttö pysyisi kohtuudessa, mutta kun mun mielestä ongelma, että se ei pysy ei todellakaan koske vain korealaismiehiä vaan monia ihmisiä keiden kanssa on viettänyt aikaa. Tää ei ole kuitenkaan todellakaan mikään joko tai juttu - totta kai ihmiset silti kommunikoivat ihan normaalisti, saavat varmasti parhaat kicksit ihan siitä mitä tapahtuu ilman äpyä tms.
Mutta just se että internetin varjopuolista puhutaan eikä vaan teeskennellä että se on ihan ok, että se on rinnakkaistodellisuus joka tuntuu valtaavan jotenkin koko ajan enemmän alaa, mahdollistaa sen, että ehkä ihmiset saattaa miettiä omaa käytöstään. Ajatukset muuttaa. Vähän sama, kun puhutaan ympäristöongelmistakin talouden kehityksen ohella - jos pitää yrittää johonkin verrata :D
Demonisointi meni tossa videossa mistä puhut mustakin jo naurettavaksi. Ja sun tekstissä oli muutenkin hyvä pointti - mietin itsekin että täytyy välillä relata internetin kritisoinnissa :)
Terveisin ystäväsi Henni
Herranjeesus, Henni! :D Kiitän arvovaltaisesta kommentista.
PoistaKyllä. Kritisointi ei ole vain ok, mutta myös suotavaa ja jopa pakollista. Demonisointi sen sijaan on helppo tie, harva asia on täydellisen hyvä tai täydellisen paha.
Noi sun kokemukset on kyllä karuja.. On surullista, töykeää ja absurdia, että jonkun täytyy heti suunnata nettiin, vaikka olisi tullut kylään. Sekin, ettei mitään voi tehdä jakamatta kyseistä hetkeä Instagram-seuraajilleen reaaliajassa on aika huolestuttavaa (olen muuten sivunnut aihetta joskus hamassa menneisyydessä http://akanajauho.blogspot.se/2012/08/pics-or-it-didnt-happen.html :D) Jos joku sen sijaan haluaa lomallaan hostellissa räplätä tablettia eikä tutustua ihmisiin, on se musta ihan ok, vaikkakin vähän kummallista. Sen moikan nyt voisi tietenkin sanoa.
En siis väitä, etteikö teknologialla ja alituisella mahdollisuudella olla online, olisi ikäviäkin seurauksia.Kritiikkiä kaivataan, mutta ei tällaista Turkin mustavalkoista paatosta, joka perustuu ällöttävään sentimentaalisuuteen ja väitteisiin, joilla ei ole edes totuuspohjaa: onko jotenkin vähemmän real laiffia lähettää kuvaviesti kaverille kuin jutella säästä vierustoverille? Minä ehdottaisin sen sijaan jotakin älypuhelinetikettiä, joka sanoisi sen itsestään selvän, että on kohteliasta jättää turha näytön räpelöinti, jos on tullut sosialisoimaan tai ollaan porukassa.
Summasummarum: vanha kunnon kohtuus kaikessa, niin netinkäytössä, sen kritisoinnissa kuin glorifioinnissakin ja minäkin tästä suljen koneen nyt :D