Karatea, kesäkeittoa, pioneita

Olen tällaisen haasteen joskus puolittain toteuttanut, mutta kun Henni (tsekatkaa toki blogi!) nätisti pyysi, niin vastaan ainakin hänen kysymyksiinsä.

1. Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?

Minua ei ole koskaan voinut parhaalla tahdollakaan kutsua urheilulliseksi tai edes liikunnalliseksi. Suhtautumiseni eri lajeihin liikkuu lähinnä välillä tylsää pakkopullaa - kidutusta. Erityisesti kaikenlainen juokseminen aiheuttaa vihanväristyksiä laiskanpulskeassa kehossani. Jalka ei nouse, perse laahaa maata ja sydän poksahtaa kuopassaan ensimmäisten viiden minuutin jälkeen.

Kokeilu onkin oiva sana kuvaamaan ”urheilu”harrastuksiani. Tennispalloa on kiva lyödä läpällä kymmenen minuuttia ja salilla istua lähentäjälaitteessa Aku Ankkaa lukemassa ilmaisen tutustumiskäynnin verran. Vedessäkin on kiva lillua hetki, mutta siinä se. Ehkä seuraavaksi haluaisin kokeilla jotakin kampailulajia, jossa voisin purkaa urheiluun kohdistuvia antipatioitani mättämällä toisia turpaan.

2. Mitä söisit viimeisellä ateriallasi ennen kuolemaa?

Jos olisin tietoinen viimeisen ateriani luonteesta, en varmaan haluaisi ahtaa sisuksiini enää mitään. Sen sijaan toivoisin, että olisin edellisellä ja näin ollen viimeisellä ateriallani syönyt jotakin, johon liittyy rakkaita makumuistoja. Ehkä täydellisesti imellettyä kaalilaatikkoa mummoni reseptillä. Tai sitten, että olisin saanut vielä viimeisen kerran maistaa kaikkea hyvää kuten kasvislasagnea, voisilmäpullaa, lohkoperunaa, porkkanakeittoa, raparperipiirakkaa, sitruunasorbettia, vadelmarahkaa, Fazerin sinistä, Vihreää kuulaa, mansikkapirtelöä, kotitekoista pizzaa, euron juustoa, irtokarkkeja, lanttulaatikkoa, makaronisalaattia, jauhelihakeittoa, kaurasämpylää, paahdettua vaahtokarkkia, mansikkakakkua, brownieta, mustikkamuffinssia, kinuskikastiketta, mansikkaa, kirsikkatomaattia, halloumia, uutta perunaa, lihapullaa, perunamuusia, grillisipsiä, popcornia, riisipuuroa, jälkiuunileipää, berliininmunkkia, kookospalloa, bataattiranskalaisia, minttusuklaata ja kesäkeittoa.

 3. Mistä teostasi olet ylpeä?

Yleensä sitä tulee enemminkin hävettyä itseään kuin oltua ylpeä. Monet asiat eivät tunnu ylpeilemisen aiheilta kun samaan kykenisi melkein kuka vain. Toisaalta itsensä ylittäminenhän se on se juttu.

Olen, jos en ylpeä niin ainakin iloisesti yllättynyt, että uskalsin muuttaa Ruotsiin ja että olen läpäissyt kurssini tähän asti. Kielipuolena olisin luullut kohtaavani enemmän vaikeuksia, mutta kai minä sitten olen satumaisen taitava. Tämän lisäksi olen iloisesti yllättynyt myös siitä, että aiemmin mainitsemastani laiskuudesta ja liikuntavihastani huolimatta olen reilun kuukauden jumpannut joka päivä edes hetken YouTuben pilatesvideoiden tahtiin.

4. Haluaisitko poistaa jonkun piirteen itsestäsi?

Periaatteessa en, mutta ainahan sitä voisi olla aavistuksen vähemmän laiska, nolo ja hermoheikko.

5. Mitä ostaisit kukkakaupasta?

En mitään, koska olen saita ja kauniita kukkia saa näin kesäisin pihalta ja äidin puutarhasta. Muutenkin minulla on tapana sadistisesti taitella ja rei’ittää viherkasvieni lehtiä ja täten aiheuttaa niille tuskallinen kuolema, mikäli kastelemattomuus ei sitä ole vielä tehnyt.  Hukkaan heitettyä rahaa siis.

Jos sitä nyt kuitenkin repäisisi ja päätyisi kukkakauppaan ostoksille, niin ostaisin varmaan suuren kasan lempikukkiani pioneja. Pelakuutkin on kivoja.

6. Uskotko horoskooppeihin, miksi/miksi et?

Vastaukseni on perinteinen, en usko, mutta onhan niitä kiva lukea. En usko horoskooppeihin samasta syystä kuin en usko muuhunkaan huuhaaseen kuten enkelihoitoihin ja ennustamiseen. Millä perusteella muka syntymäpäivämme voisi vaikuttaa tumman muukalaisen kohtaamiseen tai kunnianhimomme tasoon? Pakko kuitenkin myöntää, että Ilta-Sanomien horoskooppi on pari kertaa ollut oikeassa.

7. Mitä laulaisit karaokessa jos olisi pakko?

Karaoke on kamalaa. Selvin päin en suostu laulamaan pihahdustakaan, koska epävireisempää ulinaa kuin lauluni saa hakea. Humalassa laulu vain pahenee. Jälleen, jos pakko olisi, niin laulaisin uudelleen Teuvo maanteiden kuninkaan, ootko Henni taas messissä? Ooo-ooo.

8. Mitä haluaisit tehdä seuraavan vuoden aikana?

Nauttia elämästä ja nuoruuden huolettomuudesta. Olen viime aikoina monesti havahtunut kamaluuteen, että kohta elämä kai pitäisi alkaa ottaa vakavasti, mennä kokopäivätöihin, ottaa vastuuta ja ylipäätään tehdä jotain. Vaikka äti nauroi ajatuksilleni ja väitti vastaan, niin tuntuu siis siltä, että nyt ovat käsillä viimeiset hetket sluibailla ja tehdä spontaaneja asioita kun ei ole kolmea lasta ja talolainaa harteilla. Eihän niitä koskaan välttämättä tulekaan, eivätkä ne välttämättä mitään haluamaani estäisikään, mutta jos sitä varmuuden vuoksi kuitenkin pitäisi reissata jonnekin ja syödä karkkia aamupalaksi.

9. Paras paikka matkustaa?

Hyvässä seurassa melkein mikä paikka vain. Hyvän retken voi tehdä vaikka Vantaalla, mutta omia suosikkejani suhteellisen rajoittuneiden matkamuistojeni joukossa on rakas Ruotsi ja Italia. En ole niin rohkea, että uskaltaisin heittäytyä yksin reissuun sohvasurffaamaan, mutta pakettimatkatkaan eivät nekään houkuttele. Nautin erityisesti siitä, jos saan olla mukana paikallisessa elämänmenossa ja siksi, vaikka kaverireissu hostelleineen on sekin kivaa, niin viikko 30 vuotta Roomassa matkaoppaana työskennelleen perhetutun kotona ja opastettavana oli mahtavaa. Tällä hetkellä matkakohde numero yksi on toki kotimaa.

10. Mitä joku isonvanhemmistasi on opettanut sinulle?

Molemmilta savolaisilta mummoiltani olen kuullut lukemattomia letkautuksia, joista ”syö mutti akanajauhosta!” toimi inspiraationa blogin nimelle. Äidinäidin oli tapana loruilla ”hyi hyi Hymölään, Hymölän koirat haukkumaan, kuka sieltä tullee? Paha (lapsenlapsen nimi) räppänä!” kun joku meistä kakaroista soitti ovikelloa. Pappani rauhallisuudesta ja elämänasenteesta tahtoisin oppia. Asialliset hommat hoidetaan aina, mutta mitään ei ole pakko tehdä hampaat irvessä ja otsa rutussa. Vaikkei 58-vuoden avioliito ainoa oikea parisuhteen muoto olekaan, olen silti oppinut arvostamaan myös isovanhempieni parisuhdetaitoja.

11. Mikä on elämässä tärkeintä?

Kai se on se perinteinen rakkaus kaikissa ilmenemismuodoissaan.