Elämän merkkipaaluja

Kuuntelin itsenäisyyspäivän kunniaksi heti aamulla Nälkämaan laulun. Paha mielihän siitä tuli.

Ensinnäkin:
missä on ryhtisi, kunnia, työ? 

Mutta varsinkin:
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa! 

Hyvää itsenäisyyspäivää myös meille merten taa menneille raukoille.

Näin (joulu) meillä III

Pikkujoulu on peruttu, Ruotsista ei löydy luumuhilloa! Onko näin ollut aina, vai poistettiiko natsiyhteyksinen hillo kaupoista vasta sen jälkeen kun joulutortut viime vuonna tuomittiin antisemitistisiksi?

Ruotsalainen joulu on muutenkin aika koomista aikaa. Luciasta ei muuta kuin debatoida. Pari vuotta sitten tummaihoinen Lucia kuohutti tiettyä kansanosaa ja kuohunta kuohutti vastapuolta. Kun etnisyysyydestä päästiin, alkoi pohdinta siitä, saako Lucia olla poika. Koko joulu tuntuu olevan yksi problemaattinen miinakenttä, kaikesta kun voi joku mielensä pahoittaa.

Ei sillä, samanlaista keskustelua ja ihan kaikesta käydään täällä ympäri vuoden. Telkkarissa pyöritetään kuukautisaiheisia ohjelmia, koska joku jossain keksi, ettei menkkoja käsitellä medioissa tarpeeksi. Patriarkaalisuutta nähdää sellaisissakin sanoissa kuten pyssla (askarrella) ja naisten itsetyydytykselle etsittiin uusi termi, jotta "itsensä naiseksi määrittelevät tai vaginalliset henkilöt" jotka eivät koe jo olemassa olevia sanoja omikseen, saisivat rauhan. Tavallaan tämän poliittisen korrektiuden lähes uskonnonomainen vaaliminen on yksi asia, joka tekee Ruotsista niin sympaattisen. Asioista täytyy toki keskustella ja näkökulmia ottaa huomioon. Mieliä ei pidä tietentahtoen pahoittaa ja niin edelleen, mutta välillä kyllä hymyilyttää.

God ju- eiku God helg!

Joulu, joulu joulu

Näin joulukuun jo alettua kehtaa alkaa puhua joulusta, vaikken näekään ongelmaa siinä, että joulu alkaa joka vuosi vain aikaisemmin. Alkakoon vaikka maaliskuussa! Joulunodotushan on vuoden parasta aikaa! Joulu tulla jollottaa on sekin vain ja ainoastaan hauska ja söpö sanonta!

Olen joulun suhteen melko konservatiivinen ja pidän kiinni perinteistäni. Joulusiivous on tehtävä (kiitos, äiti), omatekoiset laatikot on oltava (kiitos, mummo) ja aito kuusi hommattava (kiitos, faija). Haluan olla jouluna kotona, syödä suklaata ja kuunnella joululauluja samoilta levyiltä kuin vuonna 1994. Vaikka olen kulutuskriittinen pihi pakana, otan joulussa ilolla vastaan niin Jeesuksen kuin kaupallisen hapatuksenkin. Kinkkuun en koske, mutta kyllä sekin jouluun kuuluu.

Vaivun usein jo tapanina joulunjälkeiseen masennukseen, jos on noustava peiton alta lahjakirjojen ja suklaarasioiden luota arkiseen aherrukseen ja ruokavalioon. Siksi onkin hyvä aloittaa jouluilu hyvissä ajoin ja pitä joulumieli korkealla, jotta saan joulusta tarpeekseni.