Kävin kauppakeskuksessa, ja nyt ahdistaa.
Suoraan asiaan: miksi maailmassa on niin paljon paskaa? Kiertelin Jyskissä ahtaiden hyllyjen välissä ja katselin sitä kaikkea tavaraa. Sohvia, joiden polyesteripäällyskset repsottavat jo kaupassa, kiikkeriä lastulevyhyllyjä, muovikukkia ja harsomaisilta tuntuvia pussilakanoita. Vaatekaupassa tuli vastaan valmiiksi virttynyttä ja nukkaantunutta lumppua lumpun perään. Jos joku teepaita olikin 100% puuvillaa, oli puuvilla ohutta kuin pierun kuori.
Miksi kaupoissa myydään jätettä? Tiedän vastauksen, mutta kysyn silti.
Kaipaan menneeseen. Minulla on käytössäni äidin Roomasta vuonna 1975 ostama yöpaita ja tätini, niin ikään nelikymppinen villatakki, jonka voisi luulla olevan eilen ostettu. Mummolan sohvilla on könytty kolmekymmentä vuotta. Nykyään laatua ei tunnu saavan edes rahalla kun kalliiden merkkien hinnaltaan kolminumeroiset rytkyt valmistetaan nekin usein samasta nöyhdästä kun H&M:n rievut.
Roinan kestävyysvaje on niin käsinkosketeltavaa, itkettävää ja oksettavaa, että olen päättänyt ryhtyä määrittelemättömän pituiseksi ajaksi ostolakkoon. Minun takiani ei tarvitse valmistaa yhtäkään sekundatuotetta. Jätän kauppaan kaiken, mikä olisi pitänyt jättää ylipäätään tekemättä. Käytän nykyisiä vaatteitani ja käyttöesineitäni kunnes ne haihtuvat tomuna ilmaan enkä osta uutta, jos vanhakin välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti