Joitakin lauseita on äärimmäisen vaarallista lausua ääneen, kuten esimerkiksi:
"Koskaan ei tapahdu mitään!"
Sillä kohta alkavatkin pyörät ehkä pyöriä, rattaat raksuttaa. Muutoksia, mullistuksia hyökyaaltojen ja pyörremyrskyjen lailla. Kaikki muuttuu, mikään ei palaa enää samaksi. Uudet tuulet puhaltavat kuin taifuuni. Yks kaks yksi elämä on ympäriämpäri.
Sitten pidetään tuolista kiinni.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
"Kastele sen kikkeli!"
Naapurimme leikkivät vesisotaa koko perheen voimin. Mainiota porukkaa ja maailmanlopun meininki.
"Suihkuta sen pyllyyn että näyttää ku sillä ois ripuli!"
"Ja nyt poooika juoksee!"
Tämän vuoksi minäkin tahtoisin joskus kutsua miestäni iskäksi ja kultaistanoutajaa viinimarjapensaasta.
"Suihkuta sen pyllyyn että näyttää ku sillä ois ripuli!"
"Ja nyt poooika juoksee!"
Tämän vuoksi minäkin tahtoisin joskus kutsua miestäni iskäksi ja kultaistanoutajaa viinimarjapensaasta.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Kaksi työpäivää jäljellä
Ernesto juoksuttaa lakanapinoa suoralla käsivarrella pään päällä paita kaljamahan kohdalta auki ja hikoilee.
Antoaneata ei puhu, mutta hymisee iloisesti ja vilkuttaa.
Dikellä on kumisaappaat ja hän työntää varastoon kerralla kolme rullakkoa.
Marina sanoo: "kaikki sänky, lakana, kaikki tehty, kiitos moimoi"
Rosanna syö roskiksesta löytyneen jugurtin.
Irma muistaa yhä kuinka näki huhtikuussa alastoman jääkiekkoilijan.
Doris potkaisee toista etiopialaista perseelle ja räkättää päälle.
Paulalla taas vähän kestää.
Ja iltäemäntä haukkuu selän takana asiakkaan, joka löysi lattialta valitettavaa: "vittu siellä mitään ollu!"
Näitähän tulee ikävä.
Antoaneata ei puhu, mutta hymisee iloisesti ja vilkuttaa.
Dikellä on kumisaappaat ja hän työntää varastoon kerralla kolme rullakkoa.
Marina sanoo: "kaikki sänky, lakana, kaikki tehty, kiitos moimoi"
Rosanna syö roskiksesta löytyneen jugurtin.
Irma muistaa yhä kuinka näki huhtikuussa alastoman jääkiekkoilijan.
Doris potkaisee toista etiopialaista perseelle ja räkättää päälle.
Paulalla taas vähän kestää.
Ja iltäemäntä haukkuu selän takana asiakkaan, joka löysi lattialta valitettavaa: "vittu siellä mitään ollu!"
Näitähän tulee ikävä.
lauantai 21. heinäkuuta 2012
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Stockholm i mitt hjärta
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Never looked better
Otan askeleen kohti lifestyle-bloggausta. Tässä päivä kanssani, sekä tyylivinkit.
En viitsi ruikuttaa tällaisista, koska AIDS ja nälänhätä. Siispä kerron vain. Lähdin aamulla pyörällä töihin, koska ei satanut. Puolen kilometrin päästä satoi, ja kaatamalla. Näkyvyys meni, samoin kampaus. Vaatteet muuttuivat kylmäksi ja inhaksi makkarankuoreksi ihoa vasten. Valuen ja siristellen pääsin perille pukuhuoneeseen asti, enkä koskaan ole kiskonut näin mielelläni päälleni kuivina pöliseviä siivoojarytkyjäni.
Päivän kuluessa sateen aiheuttama mielipaha oli korvautunut kitisevien lapsiasiakkaiden aiheuttamalla mielipahalla, ja tukkakin kuivi. Nostaessani viimeistä roskapussia lakarullakon päälle kärrätäkseni sen hissiin, sade alkoi uudestaan. Joku pelle, eli allekirjoittanut, oli viskannut pussin päälimmäiseksi täyden pahvimukin, joka nyt hulautti sisältönsä otsalleni. Onneksi sain nopesti käsiini hotellipyyhkeen, joka ei kuitenkaan ollut perinteinen valkeanpehmeä vaan sellaisen ovistopperina käyttämäni lajitoveri. Jonenikulatyyppinen tukkani oli nyt siis kaatosateen ja kultakatriinan huuhtoma sekä pölyllä kuorrutettu.
Ennen kotiinlähtöä vetäisin vielä edelleen herttaisenkosteat siviilivaatteeni päälleni. Aurinko oli kaivautunut esiin ja märkäpukuni syyksi saattoi kaatosadetta ennemmin tulkita ylivilkkaan rakon. Mutta ehkä se on totta, mitä kylmästä kahvista kerrotaan: minulle hymyiltiin.
En viitsi ruikuttaa tällaisista, koska AIDS ja nälänhätä. Siispä kerron vain. Lähdin aamulla pyörällä töihin, koska ei satanut. Puolen kilometrin päästä satoi, ja kaatamalla. Näkyvyys meni, samoin kampaus. Vaatteet muuttuivat kylmäksi ja inhaksi makkarankuoreksi ihoa vasten. Valuen ja siristellen pääsin perille pukuhuoneeseen asti, enkä koskaan ole kiskonut näin mielelläni päälleni kuivina pöliseviä siivoojarytkyjäni.
Päivän kuluessa sateen aiheuttama mielipaha oli korvautunut kitisevien lapsiasiakkaiden aiheuttamalla mielipahalla, ja tukkakin kuivi. Nostaessani viimeistä roskapussia lakarullakon päälle kärrätäkseni sen hissiin, sade alkoi uudestaan. Joku pelle, eli allekirjoittanut, oli viskannut pussin päälimmäiseksi täyden pahvimukin, joka nyt hulautti sisältönsä otsalleni. Onneksi sain nopesti käsiini hotellipyyhkeen, joka ei kuitenkaan ollut perinteinen valkeanpehmeä vaan sellaisen ovistopperina käyttämäni lajitoveri. Jonenikulatyyppinen tukkani oli nyt siis kaatosateen ja kultakatriinan huuhtoma sekä pölyllä kuorrutettu.
Ennen kotiinlähtöä vetäisin vielä edelleen herttaisenkosteat siviilivaatteeni päälleni. Aurinko oli kaivautunut esiin ja märkäpukuni syyksi saattoi kaatosadetta ennemmin tulkita ylivilkkaan rakon. Mutta ehkä se on totta, mitä kylmästä kahvista kerrotaan: minulle hymyiltiin.
torstai 12. heinäkuuta 2012
SSS, tähän asti tapahtunutta:
Surullisten Sinkkujen Seuran joukko-osasto, jonka statukseksi on määritelty "akuutti hoidontarve" lähti tällä viikolla tosissaan manhunttiin. Sunnuntaina teimme suunnitelman ja maanantaina keräsimme voimia. Tiistaina oli tosi kysessä ja uimarannan saaliiksi jäi yksi "moi" sekä tsemppijäätelöt menomatkalla ja lohtujäätelöt tulomatkalla.
Keskiviikon kohde oli huvipuisto jonka saaliiksi jäi makkaraperunat, pehmikset ja voitettu 1400g suklaata, joka kieli ehkä tulevista sydänsuruista? Toinen hälyttävä merkki oli Love Tester -koneen outo käytös: minut koje määritteli romanttiseksi ja ystäväni intohimoiseksi, mutta kolmannen rakkaudennälkäisen elämänviivan kohdattua masiinan herkät anturit, koko vekotin ilmeisesti ylikuumeni ja kieltäytyi antamasta enää analyyseja. Helposti tulkittava merkki tämäkin?
Tänään joukko-osasto suuntaa entistä surullisempana, mutta yhä itseensä luottaen kohti keilahallia.
To be continued...
Keskiviikon kohde oli huvipuisto jonka saaliiksi jäi makkaraperunat, pehmikset ja voitettu 1400g suklaata, joka kieli ehkä tulevista sydänsuruista? Toinen hälyttävä merkki oli Love Tester -koneen outo käytös: minut koje määritteli romanttiseksi ja ystäväni intohimoiseksi, mutta kolmannen rakkaudennälkäisen elämänviivan kohdattua masiinan herkät anturit, koko vekotin ilmeisesti ylikuumeni ja kieltäytyi antamasta enää analyyseja. Helposti tulkittava merkki tämäkin?
Tänään joukko-osasto suuntaa entistä surullisempana, mutta yhä itseensä luottaen kohti keilahallia.
To be continued...
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Hellu ajatuksissani
Iski ikävä. Menneeseen. Vanhaan lukiooni. Kouluun, jossa oli kivaa. Kai, niin ainakin kullatusti muistan. Oli kavereita, punaiset sohvat ja vanukkaita. Sain hissasta aina ysin tai kympin. Äikässä olisin tahtonut vapaata teatterivapaasta ja kirjoittaa esseen vaikka joka tunnille. Lukioni oli luonnontieteellinen, minä en todellakaan. Se ei haitannut mitään. Kävin fysiikasta kurssin 16, jolla pääsi tähtitorniin. Biologiasta en meinannyt päästä läpi. Saatanan siansikiöt.
Vitriineissä oli sopulinnahkoja ja kierreportaissa meinasi kaatua. Kerran kaaduinkin. Koskaan en katunut lukiovalintaani, vaikka monena aamuna teki mieli jäädä nukkumaan, ja monena myös jäin. Silti aina joskus vieläkin tuntuu, että olisin voinut vielä jäädä.
Vitriineissä oli sopulinnahkoja ja kierreportaissa meinasi kaatua. Kerran kaaduinkin. Koskaan en katunut lukiovalintaani, vaikka monena aamuna teki mieli jäädä nukkumaan, ja monena myös jäin. Silti aina joskus vieläkin tuntuu, että olisin voinut vielä jäädä.
Puhelin matkalla
Olen niin köyhä, nuuka ja kotikissa, että maailmaa on jäänyt näkemättä. Jos lähden, lähden länsinaapuriin jos sinnekään. Siksi on mukavaa, että kännykkäni on nimensä väärti. Maailmaa nähnyt Matkapuhelin isolla M:llä. Meinasin julkaista nämä puhelimeni lomakuvat, jotka järkeilyni mukaan kuuluvat nyt minulle edellisen omistajan ne kännykän syövereihin jätettyä. Melko löperöä. Onneksi olen kiltti enkä uskalla lähteä julkaisutoimiin, jos joku vaikka tulisikin vaatimaan päätäni pölkylle. Mutta pikselikökkökuviksi kivoja näpsyjä Pariisista, New Yorkista, Hong Kongista ja Helsingistäkin, sinä ken lienetkin! Toivottavasti et kaipaile. Ne pusukuvat poistin, by the way.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Takinkääntö
Nyt voin ylpeänä esittää. Ostin nimittäin ensimmäiset kirppariperäiset vaatteeni sitten potkuhousujen. Saako tätä edes sanoa, mutta kirpputorithan olivat kaikesta niitä kohtaan tuntemastani tsempistä sympatiasta huolimatta minulle nimensä veroisia: niillä käydään kiertelemässä ja nauramassa vanhoille TvShopin laihdutuslaitteille, toinen toistaan hirvittävimmille ryysyille, Clearasilin pohjalimoille ja pääpurrulle Barbille 13e, joita joku huivipäinen mummo kaupustelee Ikea-kassistaan. Vaatteita kirpparilta osti mielikuvissani lähinnä väki, jotka haisee pahemmalle kuin itse torit, jotka haisevat raadolle. Ei todellakaan niitä paikkoja, joissa eniten inspiroiduin. Vasta blogien kautta sain todeta, että ehkei asia olekaan ihan näin.
Aikaisemmin ei torilta ollut tarttunut onkeeni kuin Maailmanmestari 1995 -lippis. Nyt uskalsin tutkia ja tonkia eikä saaliini niin huono tai haiseva ollutkaan. Saatan palata.
Aikaisemmin ei torilta ollut tarttunut onkeeni kuin Maailmanmestari 1995 -lippis. Nyt uskalsin tutkia ja tonkia eikä saaliini niin huono tai haiseva ollutkaan. Saatan palata.
