Nyt voin ylpeänä esittää. Ostin nimittäin ensimmäiset kirppariperäiset vaatteeni sitten potkuhousujen. Saako tätä edes sanoa, mutta kirpputorithan olivat kaikesta niitä kohtaan tuntemastani tsempistä sympatiasta huolimatta minulle nimensä veroisia: niillä käydään kiertelemässä ja nauramassa vanhoille TvShopin laihdutuslaitteille, toinen toistaan hirvittävimmille ryysyille, Clearasilin pohjalimoille ja pääpurrulle Barbille 13e, joita joku huivipäinen mummo kaupustelee Ikea-kassistaan. Vaatteita kirpparilta osti mielikuvissani lähinnä väki, jotka haisee pahemmalle kuin itse torit, jotka haisevat raadolle. Ei todellakaan niitä paikkoja, joissa eniten inspiroiduin. Vasta blogien kautta sain todeta, että ehkei asia olekaan ihan näin.
Aikaisemmin ei torilta ollut tarttunut onkeeni kuin Maailmanmestari 1995 -lippis. Nyt uskalsin tutkia ja tonkia eikä saaliini niin huono tai haiseva ollutkaan. Saatan palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti