Otan askeleen kohti lifestyle-bloggausta. Tässä päivä kanssani, sekä tyylivinkit.
En viitsi ruikuttaa tällaisista, koska AIDS ja nälänhätä. Siispä kerron vain. Lähdin aamulla pyörällä töihin, koska ei satanut. Puolen kilometrin päästä satoi, ja kaatamalla. Näkyvyys meni, samoin kampaus. Vaatteet muuttuivat kylmäksi ja inhaksi makkarankuoreksi ihoa vasten. Valuen ja siristellen pääsin perille pukuhuoneeseen asti, enkä koskaan ole kiskonut näin mielelläni päälleni kuivina pöliseviä siivoojarytkyjäni.
Päivän kuluessa sateen aiheuttama mielipaha oli korvautunut kitisevien lapsiasiakkaiden aiheuttamalla mielipahalla, ja tukkakin kuivi. Nostaessani viimeistä roskapussia lakarullakon päälle kärrätäkseni sen hissiin, sade alkoi uudestaan. Joku pelle, eli allekirjoittanut, oli viskannut pussin päälimmäiseksi täyden pahvimukin, joka nyt hulautti sisältönsä otsalleni. Onneksi sain nopesti käsiini hotellipyyhkeen, joka ei kuitenkaan ollut perinteinen valkeanpehmeä vaan sellaisen ovistopperina käyttämäni lajitoveri. Jonenikulatyyppinen tukkani oli nyt siis kaatosateen ja kultakatriinan huuhtoma sekä pölyllä kuorrutettu.
Ennen kotiinlähtöä vetäisin vielä edelleen herttaisenkosteat siviilivaatteeni päälleni. Aurinko oli kaivautunut esiin ja märkäpukuni syyksi saattoi kaatosadetta ennemmin tulkita ylivilkkaan rakon. Mutta ehkä se on totta, mitä kylmästä kahvista kerrotaan: minulle hymyiltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti