Iski ikävä. Menneeseen. Vanhaan lukiooni. Kouluun, jossa oli kivaa. Kai, niin ainakin kullatusti muistan. Oli kavereita, punaiset sohvat ja vanukkaita. Sain hissasta aina ysin tai kympin. Äikässä olisin tahtonut vapaata teatterivapaasta ja kirjoittaa esseen vaikka joka tunnille. Lukioni oli luonnontieteellinen, minä en todellakaan. Se ei haitannut mitään. Kävin fysiikasta kurssin 16, jolla pääsi tähtitorniin. Biologiasta en meinannyt päästä läpi. Saatanan siansikiöt.
Vitriineissä oli sopulinnahkoja ja kierreportaissa meinasi kaatua. Kerran kaaduinkin. Koskaan en katunut lukiovalintaani, vaikka monena aamuna teki mieli jäädä nukkumaan, ja monena myös jäin. Silti aina joskus vieläkin tuntuu, että olisin voinut vielä jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti