En kestä läpikotaisin miellyttäviä ihmisiä. Kutsun heitä maitokiisseleiksi. Inhoan maitokiisseliä. Maitokiisseli on väritöntä, hajutonta, mautonta paikallaan tutisevaa limaa. Syön mielummin vaikka räkää.
En tosin tiedä, onko läpikotaisin miellyttäviä ihmisiä edes olemassa, tuskinpa, mutta kun en jaksa lähemmin tutustua edes sellaisilta vaikuttaviin. Hymyilijöihin, posetiivareihin, joiden koko elämä on yksi iso karuselli. Kaikki ystäväni ovat jollain tapaa rasittavia: satunnaisesti turhasta vinkujia, silloin tällöin ilkeitä ja toisinaan katkeria ämmiä, jotka saattavat joskus sanoa esimerkiksi "voi helvetin perse, kaikki menee päin vittua, saatana!" vaikkei menisikään. Kaikki miehet, joista olen koskaan kiinnostunut ovat olleen poikkeuksetta puoliksi sietämättömiä. Sori kaverit, tämä oli kohteliaisuus. Totta kai heihin kaikkiin voisi loistavasti silloin tällöin - melko useinkin - lisätä kuvauksen ihana, mutta ei aina. Ja ihana niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti