Puh, ahdistus. Näin Puhdistus-elokuvan eilen ja vasta nyt se alkaa liueta iholta. Tiesin toki tarinan olevan hurja, mutta kuva ja äänet ovat ihan eri juttu kuin sanat paperilla. Nainen, joka alkoi hysteerisesti itkeä katsomossa ylireagoi vain ihan vähän. Kauhean hieno elokuva, suosittelen.
Sofi Oksanen tuskin lisää kehuja kaipaa, mutta ansaitsee kyllä. Vuonna 2008 sain Puhdistuksen joululahjaksi ja silloin tuomitsin sen lukematta paskaksi. Kypsänä 17-vuotiaana pidin Oksasta harrypotterrillisenä larppaaja-goottina, jonka femakko-tuotanto tuskin olisi mistään kotoisin. Söin sanani jo tapaninpäivänä. Romaani on kaikki ne ylisanat, jotka siitä on jo tuhannesti lausuttu, eikä siitä saa yliarvostettua paskaa, vaikka kuinka yrittäisi.
Tove Jansson pitää vielä ykköspaikkaa kirjahyllyssäni, mutta Sofi tulee hyvänä kakkosena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti