Jotkin pienet sivukirjastot ovat ihan hyödyttömiä. On tuskaista ja äärimmäisen turhauttavaa päätyä sellaiseen etsimään luettavaa, kun hyllyillä pölisee lähinnä Päätaloa ja muuta kansanperinnettä. Sitten on niitä sivukirjastoja, joiden valikoimassa on vain créme de la créme ja joiden ovista en tahdo mahtua reppuineni ulos.
Silläkin uhalla, että kuvaton postaus lukemattomista kirjoista on yhtä inspiroiva kuin kuvat sängyllä rötköttävistä ostoksista, tässä päivän löytöni. Myönnän, että lähti lapasesta:
J.R.R. TOLKIEN, TARU SORMUSTEN HERRASTA
Nyt hävettää. En löydä oikeutusta sille, miksen ole jo lukenut. Kymmenen vuotta sitten jämähdin prologiin ja luotin 12-vuotiaan "tylsääää, en tajuu" -tuomioon vielä aiemmin tänäkin päivänä. Nyt kun olen kuronut umpeen valtavaa sivistysaukkoani viidenkymmenen sivun verran, en voi kuin tuntea häpeänsekaista riemua siitä, että koko Tolkien-maailma on minulle vielä ihan uusi ja tuntematon.
HELEN HEGEMANN, AKSOLOTLI YLIAJO
Tämä romaani kuulemma ravistelee. Sehän nähdään.
TOVE JANSSON, NUKKEKAAPPI
Ei vaadi selittelyjä. Tove Janssonin novellit kuuluvat kesään ja elämään ylipäänsä.
LIONEL SHRIVER, JONNEKIN POIS
Shriver vangitsi minut puolelleen Poikani Kevinillään, joten eihän tätäkään nyt voinut hyllyyn jättää .
MIKKO RIMMINEN, PUSSIKALJAROMAANI ja ERLEND LOE, HILJAISET PÄIVÄT NIGELLAN LUMOISSA
Nämä loistoromaanit pitää saada loppuun. Loe ja Rimminen ovat molemmat älykkäitä ja omanlaisiaan kuoliaaksinaurattajia. Olen nämä molemmat kirjat joskus aloittanut, mutta tyypillisesti lainattuani silmilläni, uhraamatta ajatustakaan sille, etten ehkä ehdi kahden viikon bestseller-laina-ajalla lukea kuutta nidettä, työ on kesken. Nyt lainat saa jo onneksi uusia.
Viimeisenä mustana hevosena lainasin kirjaston lukupiirikirjan ARAVIND ADIGAN VALKOISEN TIIKERIN. Kansikuvan perusteella ja siksi, etten ole ennen lukenut Intiasta.
Nyt luen ehkä auringonnousuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti