Nyt on paha

                                                    

Miksi pahimmat pelot ja hartaimmat toiveet ovat yksi ja sama asia ja käyvät vielä toteen? Laskin alleni ja syljin syliini, kun sain tietää saaneeni opiskelupaikan Högskolan i Boråsista. Voi ei ja ei voi olla totta.

Tuntuu huijaukselta päästä sisään kouluun ilman pääsykoetta ja haastatteluja. Olen varma, että kysessä on vuosisadan kusetus tai vähintäänkin pahemman luokan arviontivirhe. Minäkö osaisin opiskella ruotsiksi kun äidinkielelläkin tekee tiukkaa? Minäkö muuttaisin yksin ulkomaille kun en uskalla kiivetä yksin edes vintille? En todellakaan osaa, pysty enkä kykene. Hei kamoon, se hakemus oli pelkkä läppä!

Silti, mitä helvettiä nyt nössöän? Tätähän olen aina halunnut! Menetettävää? Ei mitään. Paitsi ehkä päämäärätön olen maailman säälittävin nolla -vuosi numero n. Ahdistaa ja itku tulee ihan varmasti, mutta syy olisi kerrankin - ei se, etten uskalla - vaan se, että yhyy, uskalsin. Ja jos kauhuskenaariot käyvät toteen ja minut a) nauretaan pihalle ensimmäisenä päivänä b) en saa yhtäkään kaveria c) koulu on täysi pilipalioppilaitos ja d) jään asunnottomaksi ja ilman ruokaa, niin maitojuna kulkee.

Nyt on hyvä.