Suusta ja päästä

Jo vieraille maille muuttaminen vaati minulta niin paljon munaa, että kenno on tyhjä kun pitäisi työntää itseään vieraisiin piireihin. Hankin jo kämpän, eikö kaverit voisi vain napsahtaa?

En ala-asteella koskaan oppinut säntäämään hyppynaruleikissä vauhdista hyppimään. Nyökin päätäni viuhuvan narun tahdissa ja mittailin parasta mahdollista tulokulmaa niin kauan, että joku ohitti. Ihan yhtä kömpelö olo on sosiaalisissa tilanteissa, kun pitäisi henkäistä jotain nopeatempoisen keskustelun väliin. En ehdi mukaan ja pelkää, että harkitsemattomalla säntäämisellä sotkisin koko keskustelun jalkoihini. 

Vieraalle puhuessa tulen myös kiusallisen tietoiseksi kielestäni. Sekä puhumastani, että ääntöelimestä. Kuulen liikaa kolahtelevat konsonantit, väärin taivutetut verbit ja kielilihas tuntuu käpertyvän kurkun taakse niin, että ääni jää pihisemään etuhampaisiin. Inhottaa vastata ai mitä sä sanoit? -kysymyksiin kun on sanonut jotain ihan pälliä.

Pahinta on, etten oikeasti ole tällainen tutiseva sönkkö. Osaan puhua ja keskustella, mutta en heti kättelyssä. Kirjaimellisesti. Jos energia riittää ensimmäisen päivän sosiaalisuuteen, sitten koteloidunkin viikoksi mykkäilemään. En yksinkertaisesti jaksa jutustella, vaikka haluaisin. Tunnen olevani näkymätön lapsi, vaikka eihän kukaan tietenkään huomaa, jos en itse mene mukaan. Kuka lohduttaisi Nyytiä, ja sanoisi, ettei känniörvellyksistä jättäytyminen ja se, ettei osaa aina olla suunapäänä tiedä kolmen vuoden yksinäisyyttä?

Pakkoruotsi

Meillä oli examinerande seminarium, ja kymmenen natiivipuhujan pulputukseen meinasi hukkua yksi sydämeltään ja varsinkin aivoiltaan suomenkielinen, jonka ajattelu perustuu synteettisyyteen, vokaalisointuun ja suhteellisen vapaaseen sanajärjestykseen. Taisin omalla puheenvuorollani sanoa vain saman asian kolme kertaa kolmella eri tavalla väärin ja keskustelutilanteessa toistaa edellisen puhujan mielipiteen kaksivuotian ymmärrystasolle yksinkertaistettuna. Onhan se vaikea olla fiksu ja nokkela kielellä, jolla on vaikea vaikuttaa edes aikuiselta. Voitaisiinko puhua väreistä ja viikonpäivistä? Ja muumipeikkoruotsilla mielellään.

Pakkoruotsi on välillä rankaa. Koita siinä kysellä kontaktimuovia (kontaktplast) ja piirtokolmiota (trekantslinjal), kun ei ole hajuakaan, miksi niitä kutsutaan. Sånt som man har öö.. över böcker vet du? Suomella ei tee mitään eikä englannistakaan ei ole kohdallani tukikepiksi, ennemminkin tuntuu kuin koettaisi juosta kahdella murtuneella jalalla. 

Pientä sönkköilyä ja takeltelua, mutta oikeastihan olen ruotsissa hiton hyvä! Olen olen. Olen repinyt kasaan opiskeluun riittävän(?) kielitaidon siitä huolimatta, että yläasteen ruotsintunneilla kuunneltiin vain Abbaa ja katsottiin videoita. Ansaitsisin mielestäni suuret määrät rispektiä, mutta ei. Sinä, joka nauroit partaasi, opettele ensin edes ääntämään nimeni oiken, saatanan kangaslimaseitikki.

Opin lisää pakostakin, ja sitten laulan vaikka kaikki suohon kahdella kielellä.

Syksyllä on ihanaa käpertyä sohvannurkkaan lukemaan blogeja

"Syksyllä on lupa käpertyä sohvannurkkaan neulomaan"

"Pimenevinä syysiltoina on rattoisaa käpertyä sohvannurkkaan läppäri sylissä"

"On ihana käpertyä sohvannurkkaan teemukin ja omenapiirakan kanssa ja sytyttää ensimmäiset kynttilät hämäriin iltoihin"

"Kun päivät lyhenee ja illat pimenee sitä haluaa vain käpertyä sohvannurkkaan kuppi lämmintä juomaa kädessä, vilttiin kietoutuneena."

"Mulle riittää että saan käpertyä sohvannurkkaan oman rakkaan kainaloon syysiltana kattoon leffaa."

"Ihanaa kun voi taas poltella kynttilöitä ja käpertyä sohvannurkkaan viltin kanssa!"

"Se on aikaa kun voi vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan, uppoutua hyvän kirjan pariin ja kadottaa ajantajunsa."

"Kohta voi laittaa iltaisin kynttilöihin tulen ja käpertyä sohvan nurkkaan tunnelmoimaan."

"Aion käpertyä iltaisin neulomaan ja lukemaan kirjoja sohvannurkkaan kynttilänvalossa ja iltojen viiletessä hörppiä samalla kuumaa kaakaota."

"Kun ulkona vihmoo tuuli ja sade, on mukavaa käpertyä sohvannurkkaan tunnelmoimaan"

Patsaskatsaus

Tässä tätä nyt olisi. Suppea katsaus boråsilaiseen veistostaiteeseen pahimmillaan. Kaupungissa ei voi liikkua pariasataa metriäkään kompastumatta johonkin uskomatonta luovuutta edustavaan patsaankuvatukseen.

Ensimmäisessä kuvassa jumalattoman kokoinen päämötikkä, joka zeneilee Viskan-joessa. Näyttää muuten vähän Cheekin ja Jari Sillanpään aviottomalta lapselta.

Toisena söpö pupujussi, jolla lienee pissat housussa tai muuten vain jännittää.

Kolmantena ehdoton suosikkini inhokeistani. Zombie-koira. Sanat eivät riitä ilmaisemaan ihmetystäni siitä, miksi tämä kaksijalkainen, rättipäinen ja leijonanhäntäinen itkevä koira on pitänyt luoda ja tuoda pääkirjaston eteen kärsimään. Tuo pitäisi mitä pikimmin päästää tuskistaan.

Neljäntenä korvasieni, peräsuoli, mäkkärin liukumäki, mikälie.

Viidentenä tämä pikku tököttäjä, josta melkein tykkään. Haalari ja asento ovat aivan ihanat, mutta miksi sillä ei ole naamaa! Ei huvita tämänkään ohi paljon pimeällä kulkea.

Kuudentena jonkun ökyn kaupungille lahjoittama talonkorkuinen Pinokkio, joka sekin on vain erittäin random.

Ulkosuomessa

Länsi-Götanmaalla ei pääse Suome karkuun, vaikka haluaisi. En tietenkään halua. Kirjastossa on kahdeksan hyllyä suomalaista kirjallisuutta, vanhoja pölyisiä sotaromaaneja, uutuuksia, joita saa Helsingissä jonottaa kuukausia ja lukiorakkauteni äikän Käsikirja!

Eläintarhassa lammas sanoi mää, vieressä seissyt tyttö moi. Meidät tunnistaa Marimekon laukuista jo ennen aksenttia. Finnejä on täällä enemmän kuin keskivertoteinin T-alueella, joka nimilistassa häämöttää joku virolainen, aino tai siitari. 

Keskellä katuvilinää ehtii juuri ja juuri alkaa fiilistellä Ruotsia kun takaa kuuluu ...SIT ME LIISAN KANSSA KÄYTIIN...

Oi maamme.

Borås, Borås

För om jag lyckas här Finns inga mer besvär Då har jag allt Borås, Borås

En ole kirjoittanut uudesta kotikaupungistani, koska en vielä oikein tiedä, mitä mieltä olen. Ei Borås mikään ristitiitaisuuksien ja jyrkkien kontrastien kaupunki ole, päinvastoin, läpikotaisin söpö ja sympaattinen ruotsalainen pikkukaupunki. Puistoja, kukkia, leikkikenttiä, kahviloita,putiikkeja ja toinen toistaan creepympiä patsaita, jotka aion ehdottomasti vielä esitellä.

Borås yllättää. Luulin muuttaneeni johonkin paikalliseen Mikkeliin, mutta täällähän on vaikka mitä. Eläintarha, teatteri, kaksi bingohalliakin. Nauroin, kun Borås Borås -biisissä, laulettiin kaupungista, joka ei koskaan nuku, mutta niin vain kadulla rämisee avoautoletka ja sommartider hej hej, vaikka kello on yli yksitoista.

Ristiriidat ovat päässäni, enkä halua niistä avautua ennen kuin olen edes ehtinyt purkaa matkalaukkujani. Olisihan kasa uusia parhaita ystäviä ja ammattimurehtijasta kuoriutunut itse itsevarmuus liikaa vaadittu jopa Ruotsilta.

Kiitos, Timo Soini

hs.fi

Tämä on suurin kunnia sitten perhosroolini päiväkodin kevätjuhlanäytelmässä: Timo Soinin jorinoita kuunnellessani keksin läpän, joka olisi saattanut sopia Fingerporiin. Näytti sopivan! Kiitos, Timo, kiitos Pertti. Olen otettu. Ja niin hauska.