Kun muutin Ruotsiin kalustettuun asuntoon, muuttokuormani mahtui Nissan Micran takapenkille ja peräkonttiin. Silti mukana oli ihan liikaa. Vaatteistani jätin suuren osan surutta Suomeen, silti huomaan, että laatikoissani lojuu rättejä, joita en ole käyttänyt kertaakaan. Ja miten on mahdollista, että minulla on täälläkin yhdeksän paria kenkiä? Astioita minulla on yli tarpeen, koska syön pakasterasioista. Muki lautanen ja luha olisivat riittäneet mainiosti.
Ylimääräisestä tavarasta luopumisesta ja kaapejen tyhjentämisestä vaikuttaa tulleen jopa trendi. Epämääräinen sälä nurkissa komeroissa ahdistaa ja tuntuu painolastilta. Kun kamaa on karsittu, olo on vapautunut ja kevyt. Toisaalta kuulostaa taas yhdeltä länsimaisen yltäkylläisyyden synnyttämältä muotihippeilyltä, mutta onhan tuossa perää. Itsekin olen menossa mukaan, kun kaiken maailman rumat koriste-esineet, linttaan astutut kengät, mainoskynät ja käyttömätömät käsilaukut ajelehtivat jatkuvasti ympäriinsä ja etsivät paikkaa, jossa niitä ei tarvitsisi katsoa. Olisi tavallaan ihanaa, jos ei omistaisi mitään turhaa. Mutta, onko sekään oikein, että raijaan ryönäni roskikseen tai vaatekeräykseen, unohdan muiden huoleksi? Poissa silmistä ja kaapista - ja mieli on kevyt?
Toisaalta pidän myös näennäisen turhasta. En halua elää keskellä romuvuorta, mutten askeettisen pelkistetystikään. Haluan, että laatikostani löytyy kiiltokuvia, leikeltäviä lehtiä ja kartonginpalasia, kun tahdon tehdä syntymäpäiväkortin. Lampussani roikkuva hymiöheijastin ei ole kaunis tai hyödyllinen, mutta viestittää kuitenkin lapsellisella tavalla, että älä mökötä. Miten maalata, jos ei omista yhtäkään ylimääräistä rönttövaatetta? Monet asiat ovat myös ihan äärettömän turhia, mutta ihan älysiistejä, kuten avaimenperä, jossa lukee Allt som glittrar är inte bajs. En tuota avaimenperää kuitenkaan ostanu.
Sä kiteytit Rosa oivasti munkin ajatukset. Ennen kaikkea yritän välttää "shoppailua", joka sisältää jo itsessään ajatuksen uuden järjettömästä ostamisesta. Mutta kyllä mustakin kotona on kiva olla kaikkea pientä ja hassua. Niitäkin on kuitenkin kiva ostaa pikemminkin kirppiksiltä ja markkinoilta tai mummon ullakolta kuin haalia uutena. Mulle on kans ollut jotenkin helppoa aloittaa vaateostelun vähentämisestä: - oikeasti senkin suhteen pärjäis niin vähällä. Silti en tule jatkossakaan luultavasti sanomaan aina ei hurmaavalle kukkamekolle. Mutta jos sanoo usein ei niin sekin on jo hyvä alku.
VastaaPoistaInhoan koko sanaa shoppailu, se on sitä, että "oli pakko saada", "tarttu vahingossa mukaan" ja "en voinut vastustaa", vaikka ei ollut pakko, ei ollut vahinko ja olisit voinut vastustaa, jos olisit halunnut. Shoppailulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ostetaan jotain, koska tarvitaan jotain, vaan se on ostamista ostamisen vuoksi, mikä on musta aika sairasta.
PoistaEn ole koskaan ollut mikään älytön shoppailija, ihan vaan siksi, koska oon pihi. Mutta kyllä mäkin olen ostanut juttuja, jotka ei oikeasti tule tarpeeseen eikä välttämättä edes käyttöön. Siinä ei ole mitään järkeä ja aika hyvin olen täällä Ruotsissa saanut lopetettua kun kaappitilaa ei ole.
Ajattelen, että jos sanoo usein ei, niin se aina joskus ylimääräisen kukkamekon kohdalla sanottu kyllä on ihan ok.
Elämäntapaopiskelijana oppii kyllä karsimaan shoppailua, hyvä jos tulee kerran kolmessa kuussa hankittua uutta rytkyä päälle suoraan kaupasta. :D Jotenkin se on kivaa, että mun ei olisi edes pakko olla ostamatta vaan mä en yksinkertaisesti halua shopata, koska kulutuksen vastustaminen ja muuta sellaista. Oli muuten hyvin sanottu toi "unohdan muiden huoleksi". Pisti miettimään. Hyvin sanottu!
VastaaPoistaOho, toistan itseäni. Oikolukeakin voisi sillon tällön. :D
PoistaKiitos. Hehe, niin toisaalta minunkin on hyvä tässä esiintyä suurena shoppailun vastustajana, kun ei ole varaa shoppailla... No ei, yritän kovasti olla myös oikeasti tiedostava, vaikka tunnustan yhdeksi motiivikseni senkin, että pankkitilin suurempi saldo näyttää kivemmalta kuin uudet kengät. Aika sairasta materianpalvontaa sekin:D
Poista