Kotona on mukavaa, mutta kunpa saisikin olla vain kotona. Pari viikkoa työelämässä ja taas huomaan, että ei tämä nyt oikein ole minun juttuni.
Pahimpia ovat aamut. Vaikka herään usein ilman kelloa, ei syy ole virkistävät ja juuri oikeanmittaiset yöunet vaan myöhästymisen pelko, joka havahduttaa hereille ensimmäisen kerran jo muutaman tunnin päästä nukahtamisesta. Lähden bussipysäkille rähmänsekaiset kyyneleet silmissäni, koska ei jaksa ja ahdistaa. Palaan iltapäivällä kotiin jalat sohjona vain todetakseni, että kohta on pakko mennä taas nukkumaan. Koeaika ja madollisuus lähteä koska vain läiskimään lohduttavat. En kuitenkaan kehtaisi itse heittää hanskoja tiskiin ja sanoa heipparalloja, koska tulin haastattelussa kehuneeksi satuolentoa, korkeaa työmoraaliani.
Hellin salaa mielessäni ajatusta potkuista. Tai siitä, että hyppään ruokatunnilla ruotsinlaivaan ja heitän simkortin mereen. Laskeskelen rahojani ja vaihtoehtojani: onko tässä niin henkilökohtaisessa kuin kansallisessakin taloustilanteessa varaa ottaa hatkoja kivenalaisista työpaikoista?
Ei ole. Pakko jaksaa vielä puolitoista kuukautta. Ylimääräisistäkään vuoroista ei kehtaa kieltäytyä, koska rahaa olisi saatava, että voi sitten syksyllä elää vähän leveämmin. Silti työn rankkuus, tylsyys ja likaisuus vetävät mieltä matalaksi. Kenellekään ei kerkeä jutella, eillei sitten joku ylempi taho tule antamaan negatiivista palautetta. Yksin olet sinä mopinjatke roskapussiesi keskellä yksin. Tässä ja nyt vannon, että tämä on viimeinen siivouskesä.
Vielä viime vuonna homma tuntui kaikessa kaameudessaan suhteellisen ok:lta. Sain tehdä omaa duuniani ja lähteä sitten himaan. Nyt malja läikkyy kuitenkin jo yli. Kyllästyttää kiire, komentelu ja se, että hygienista viis kunhan vessapaperi on taiteltu. Viledan rasvarättiin tai paskaharjaan en tartu työn puolesta tämän kesän jälkeen enää koskaan. En kuivata käsiäni näkkileiviksi lakananvaihdossa, en täplitä ranteitani mustelmille rullakoita työntäessäni, en huikkaa housekeepiiing ovien takana enkä kerää käytettyjä kondomeita kattolampuista.
Tulkoon Siwan kassa, tulkoon mansikanmyynti tai jäätelökioski, mutta kesätöissä en enää kuuraa. Ja pidän huolen, että opinnot jatkuvat tästä iäisyyten, jottei tarvitse siirtyä kokovuotisesti leppoisalta koulunpenkiltä raadolliseen työelämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti