Let's face it

Eksyin Facebookissa serkkupojan profiiliin. Emme tapaa kovin usein, mutta minulla on aina ollut kuva, että niin ikään lupsakan enoni poika on kiltti ja mukava kaveri. Mielikuva sai kolauksen kun näin hänen profiilikuvansa päällä EN TAHDO-filtterin ja kuvan alla polveilevan selityksen siitä, kuinka moraalin rappeutuminen (= tasa-arvoinen avioliittolaki ja kaikki sen kuvitteelliset turmiolliset seuraamukset) johtaa väistämättä siihen, että koko yhteiskunta, kaikki asukkaat ja maan kasvitkin tuhoutuvat.Toinen, jonkun polven serkkupoika hänkin, sen sijaan on Facebookissa kärkkäänä ilmaisemassa haluaan liimata postimerkkejä jokaisen "ei-kantasuomalaisen" takalistoon, jos Iltalehdessä mainitaan ryöstön tehnyt somali. .

Osoitin kävi jo poista kavereista -nappulalla. Ajattelin, ettei minun tarvitse vapaa-ajallani nähdä ja kuunnella ihmisoikeuskritiikkiä ja typerehtimistä. Sitten tulin ajatelleeksi, että jos ei vapaa-ajalla, niin koska sitten. Pyörin hyvin kaukana piireista, joissa homosaatio ei ole vitsi, mutta monikulttuurisuus on. En törmää serkkupoikien edustamiin mielipiteisiin Facebookin ulkopuolella, kun luennoillakin kaikki professoreja myöten kovaan ääneen halveksivat ruotsidemokraatteja. Voisin toki ummistaa silmäni mielestäni typeriltä mielipiteiltä, kaivautua yhä syvemmälle vihervasemmistolaiseen poterooni ja hyristä siellä tyytyväisenä samanmielisten kanssa ikävät keskustelut välttäen. Kuplani ei kuitenkaan ole totuus, vaikkei sitä olekaan mukava myöntää. 12,86% prosenttia ruotsalaisista äänesti viime vaaleissa ruotsidemokraatteja ja moni ei tahtonut.

Serkkuhopeat saivat sittenkin jäädä kaverilistalleni. En pidä kaikista heidän mielipiteistään, mutta tahdon kuulla ne silti.