Jee, bileet

Hämärän blogini syntymästä on kulunut vuosi, ja yhä samalla klimppisellä konseptilla mennään. Tässä touhussa ei liene montaakaan järjen hiventä, kiva kuitenkin jos jotakuta joskus kiinnostaa. Ei ole Indiedays ollut yhteyksissä. Mainosrahaa ja ilmaista roipetta ei satele. Lukijapalkkikaan ei tulvi yli äyräittensä, mutta mitä sitten? Mungoannaksi en olisi pyrkimälläkään koskaan päässyt.

Tein pientä itsetutkiskelua ja kahlasin läpi oman blogini. Punainen lanka oli hukassa jo alkumetreillä. Välillä olen sitä kaivannut ja koettanut onkia esiin, välillä ei haittaa yhtään, että lähes jokainen julkaisu tulee eri maailmasta ja liian nopeasti syljen saattelemana. Vanhojen juttujen lukeminen ei kuitenkaan herättänyt samaa häpeäreaktiota kun vanhat päiväkirjat. Jossain on kai onnistuttu!

Silläkin uhalla, ettei kukaan lue eikä edes vihaa en lähtenyt kirjoittamaan lukijalähtöistä tekstiä, toteuttelemaan toivepostauksia tai yhtään mitään muutakaan, mikä ei kiinnosta. Ei sillä, että tämä jalo linjaukseni ketään kiinnostaisi, mutta sanonpahan vain. Ja sanon vastakin, kaikkea epämääräistä, jäsentelemätöntä.

Ja loppuun hiomatonta.

Hauki on ruma.