Mitä tekisin?

Ammatinvalintapsykologin puheille kävellessäni pelkäsin tapaamisen johtavan siihen, että herään huomenna pyöreästä huoneesta pakkopaidassa ilman toista munuaista. Hullujen psykologien pelko oli aiheeton: minusta ei tehty kummia päätelmiä ilmeitteni perusteella, ei hypnotisoitu eikä lapsuuden traumoja käsitelty. Ei tosin annettu kouraan onnen avaimiakaan.

Miksi kaikki pitää tehdä itse?

                                                                   Kuva ei liity.