Hilloa, hampaanjälkiä ja kyyneleitä. Kun koko tulevaisuus huomisesta aina hautaan asti ahdistaa, ja kun pitäisi jotenkin häivyttää häpeä, jonka aiheutin itkemällä kaikkien nähden työvoimatoimiston ovella ennen ulos ryntäämistä, yritän keskittyä muihin asioihin. Tavoittelin taiteellista vaikutelmaa berliininmunkkikuvilla, mutta söin puolet lohturuokana, ennen kuin muistin kuvata. Mennään siis perinteisellä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti