Luin kirjan!

Uskallauduin tarttumaan kirjastossa J.K. Rowlingin The Casual Vacancyyn. Tai siis Paikka Vapaana -romaaniin, bitch please, englantini on liian ruosteessa ja käytän yksinkertaisimpiakin fraaseja väärin, joten alkuperäiskielellä tahkoamisesta ei olisi tullut mitään. Joka tapauksessa kirja tuli lainattua ja luettua siltä istumalta.

Arastelin romaaniin tarttumista, sillä Rowlingilla on yhä jatkuvien pimeiden Harry Potter -fanivuosieni takia mielessäni puolijumalallinen asema. Pelkäsin, että hän uudella tuotannollaan möhlisi, särkisi jotakin ja saisi  sädekehänsä himmenemään. Turhia pelkoja jälleen kerran!

Pidin romaanista paljon. Hymähdin lukiessani ensimmäisenä esiteltävän henkilön nimen, Barry, mutta jo ensimmäisen sivun jälkeen unohdin lukevani potterkirjailijaa. Paikka vapaana on synkkä ja täynnä rankkoja teemoja huumeongelmista perheväkivaltaan, mutta taustalla kuplii hervoton musta huumori. Minua ei häirinnyt henkilöhahmojen suuri määrä, päin vastoin, koin virkistävänä, että ääneen pääsivät niin koulukiusattu teini, vanha läski pervo kuin puumaileva perheenäitikin.

En pitänyt kirjan aihetta, kilpailua pikkukylän paikallisvaltuuston kuolemantapauksen jälkeen tyhjäksi jääneestä paikasta, kovinkaan kiinnostavana, mutta romaani saikin hohtonsa ennen kaikkea taitavasta kerronnasta ja henkilöhahmojen sekavan seurakunnan kuvauksesta. Suosittelen Paikkaa vapaana sekä potterpäille että harrykammoisille. Rouva Jo todella osaa kirjoittaa muutakin kuin fantasiasatuja, mikä kiillotti sädekehää entisestään.