Perinteisten joulupukkiin uskomisten lisäksi uskoin lapsena paljon muutakin. Pelkäsin yli kaiken tupen rapinoita, joita äiti joskus hermostuessaan manaili tuleviksi. Tupen rapinat olivat mielikuvissani punaisina hohtavia sauvasirkkamaisia otuksia, jotka rapsahtelivat pimeydessä ja antoivat sähköiskuja.
Äidinkieli oli jo pienenä lähellä sydäntäni enkä voinut käsittää, miksi kukaan edes vaivautui mongertamaan muuta, kun kaikki kuitenkin osasivat maailman valtakieltä, suomea. Lopulta luulin sisäistäneeni käsitteet ulkomaalainen ja vieras kieli, mutta ihmettelin silti ääneen, miten vaaleaihoiset voivat puhua ulkomaalaisten - eli tummaihoisten - kieltä.
Minussa oli myös lapsineron vikaa, osasin laulaa kaikkien maailman maiden kansallislaulut, Oi maamme Serbia/Kiina/Jemen, synnyinmaa...
Lapsia syntyi kun äiti pyörtyi häissä ja savupiiput, eli pilvenpiirtäjät, piirsivät pilvet taivaalle. Kyllä ärsytti kun pilvenpiirtäjät oli pantu päälle rantapäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti