Uudet kujeet

Ei mitään "on vuoden viimeinen päivä ja..." -lässynlässynläätä tähän. En suostu hartaudella muistelemaan männävuotta, enkä liioin liikaa suunnitelemaan tulevaa. En aio luvata aloittaa laihdutuskuureja, tipattomia tammikuita tai  kuuluisia uusia kujeita, sillä tammikuun ensimmäisenä tulen joka tapauksessa mättämään itseeni rasvasafkaa krapulastani täristen, kuten tavallista.

Itsepetos on suloinen rikos. Kuntoilussa ja terveissä elämäntavoissa ei tietenkään ole mitään pahaa, ei tosin paljon mitään hyötyäkään, jos ne lopettaa taas jo ennen tammikuun puoltaväliä. En tahdo elää niin, että joka ikisen vuoden alussa olisi taas aloitettava uusi ehompi elämä. Mielummin kehitän eteenpäin tätä vanhaa ja ihan hyväksi havaittua. Uskon, että uusia kujeita syntyy ihan itsekseen, vuoden jokaisena päivänä.

Hyvää uutta vuotta 2012!

Miten voi olla koti-ikävä kaupunkiin, jossa ei ole asunut yötäkään?

En ole koskenut akvarelleihin kolmeen vuoteen. Kuka väitti, että taidot ruostuisivat ja sivellinkäsi jäykistyisi?

Taas on joulu

Joulu on ihana, vaikka se onkin aina.

Faija on innoisaan lihapateestaan ja ostaa äidille taas hieromakoneen, jota käyttää ainoastaan itse. Koira kuolaa kinkun tuoksua ja vikisee kunnes faija heittää sille siivun ja kohta on ripulit kuusenmatolla. Papalla on sama villapusero seitsemättätoista vuotta peräkkäin. Mummo osti taas "ihan vaan muutaman paketin". Kissa vihaa joulua ja rusettiaan sohvan alla. Täti tuo joulupöytään italialaisia kokkareita ja veli sotkee rosollin lautaselleen ja kiitää internettiin. Minä saan mantelin, vihaan Varpusta jouluaamuna, tekstaan eksälle ja syön kaikki Vihreät kuulat.

Hyvää joulua!

Rakkauselämä

Matkakuume.
Paratiisisaarelle, viidakkoon, seikkailuun, jonnekin.
Edes pitkäksi viikonlopuksi.

Joku saa äkkilähdön,
menolipun.
Ei ole paluuta.

Joku toinen jää jumiin lähtoselvitykseen,
tai lento peruttu,
tai tulee tielle tuhkapilvi
ja moottorivika.

Menen taksilla takaisin kotiin.

En pahalla

Kutsun runsaasti ehostettuja, talvipakkasellakin kevyesti pukeutuneita, tupakoivia ja äänekkäitä nuoria tyttöjä pikkulissuiksi, heidän seurassaan pyöriviä poikia ennen fruittareiksi, nykyään miniräbäreiksi tai pipopäiksi. 30-vuotias tai vanhempi nainen on kääkkä ja mies ukko. Lapset ovat Nasse-setää lainaten nilviäisiä tai ihan vain räkänokkia.

Ruotsalaiset ovat sveduja, aasialaiset joko kebuja tai kinkkejä, amerikkalaiset jenkkejä ja espoolaiset kermaperseitä. Urpoja ovat kaikki paitsi pellet.

Puheissani on jatkuvasti ikävä sävy. Idiootteja, friikkejä ja ihmesekopäitä vilisee lähestulkoon jokaisessa lauseessani puhuessani muista ihmisistä Eläimetkään eivät jää rauhaan: kissani on läski silli.

Olenko ilkeä? En sano näitä sanoja kenellekään päin naamaa (kissaa lukuunottamatta) enkä tarkoita pahalla. Lissujen ja pipopäiden kanssa voi olla kesällä Hietsussa mukavaa, nilviäiset ovat joskus ihan söpöjä, mummoni on lempikääkkäni, kebukin voi olla kuuma, ja sveduja rakastan.

Tykkään teistä, urpot!

Oli hauskaa kuin pienenä pomppulinnassa

Tanssin lasinsirpaleissa ja tahmassa villasukkasillani, koska kenkäni hiersivät. Join halvinta valkkaria ja pussailin vähän jokaista.

Kunhan se outo vain ihastuisi johonkuhun muuhun kuin muhun.

Rakkauskirje

Kävin tänään Myrtsissä ja Martsarissa. Tuli niin siirappinen olo, että päätin julkaista pari vuotta sitten kirjoittamani rakkauskirjeen.

"Rakas,

tiedäthän, että pohjimmiltani rakastan sinua. En ehkä näytä sitä sinulle joka päivä. En sanoin enkä teoin, mutta tiedän, että tiedät. Rakastan sinua, totta kai. Kuulun luoksesi, ainakin toistaiseksi ja sittenkin kun en enää ole luonasi päivittäin, tulen aina muistamaan sinut. Sinulla on aina oleva paikka sydämessäni. Olethan kuitenkin sydämeni paikka. Olen sinulle paljon velkaa kaikesta siitä, mitä olet minulle antanut, Vantaa.

Sinua ei arvosteta yleisesti. Olet huonossa maineessa. Et ole niin hieno kuin muut. Olet köyhempi eikä sinulla ole paljon tarjottavaa. Minulle olet kuitenkin tarjonnut paikan, jota olen voinut kutsua kodikseni. Se on paljon.

Tiedän paremmasta. Kun kävelen Helsingin keskustassa ja katselen kaikki niitä vanhoja ja värikkäitä kauniita taloja, viihtyisiä puistoja ja kuulen raitiovaunun kolinan, en kaipaa betonilähiöihisi, jossa kukkivat vain Alkon muovikassit ja ilma täyttyy halpojen punaviinipullojen kilinästä. Mutta silti arvostan rehellisyyttäsi. Et yritä olla mitään muuta kuin olet. Kasvosi ovat 70-luvun betonilaatikoiden identtisissä parvekkeissa, joissa tuoksuu pöhöttyneen suomiverkkarimiehen tupakka. Kasvosi ovat kehä III:n loputtomassa ruuhkajonossa ja Martin rallin muovituopissa. Kasvosi ovat Pakkalan maahanmuuttajaäitien väsyneissä silmissä ja Salon Maritsan pölyisessä lattiassa, joka peittyy leikattuihin permanenttikiharoihin.

Tietenkään sinuun ei voi liittää pelkkää räkäläromantiikkaa. Olethan sinä paljon muutakin. Olet tylsien keskiluokkaisten Ylästö, Seutula ja värikylläinen Kartanonkoski. Olet Pitkäkosken luonto ja Tikkurilan vanha juna-asema, Heureka ja Jumbo. Silti sinusta muistetaan usein vain kaikki se kurja. Kaikki kaunis taas omitaan itselle. Mikä on se kaupunki, jonne suuri osa Suomeen saapuvista turisteista ensimmäisenä laskeutuu? Helsinki-Vantaa Airport. Niinpä niin. Onneksi me tiedämme totuuden. Eikä meidän tarvitse sitä julistaa. Pitäkööt totuutensa, ”paremmat”.

Flamingo ja Vantaan Onnela vetävät nykyään väkeä läheltä ja kaukaa. Mutta kuka lohduttaisi Myyrmannia? Miksei Femman ovella taaskaan näy jonoa? Rikkaat ja kauniit menestyvät, niinhän se on aina ollut ja on aina oleva. Mutta kyllä köyhällä ja koreilemattomallakin riittää ystäviä. Ainakin ne, joiden lapsuus tuoksuu Martinlaakson juna-asemalle, Jokiuoman puiston ankkalammelle ja kirjaston kaakaotahraisille Aku Ankoille. ”Tämä on M-juna Vantaankoskelle”, kuulostaa aina yhtä, jos ei kauniilta, niin ainakin kotoisalta. Ja niin totta kuin Myyrmäen paalutorilla on tappelu ja juopunut laulaja ja 55 on myöhässä, niin totta rakastan sinua oma paska kaupunkini.

<3"

Martsarin edesmennyt asema

Martin edesmenneen rallin drinkkierikoisuus (lasituopissa!)

Rikkirevitty lapsuusmaisema

Ps. Tajusin juuri, etten ole koskaan käynyt Korsossa saati Seutulassa. Asia korjataan.

Notes to self

Ruotsin kieliopin tenttiin harjoittelu ei hoidu lukemalla isotissisen törröhuulen blogikirjoitteluja nenäleikkauksestaan ja karvasämpyläsaappaista.

Suomi kieliyhteisönä -tenttiin harjoittelu ei hoidu katsomalla YouTubesta nollakaksnollakaksnollakakkosen Matkalla Suomessa -mainoksia, vaikka Hissulla onkin liudennukset ja svaavokaalit hyvin hallussa.

Englannin tentissäkään tuskin kysytään mitä tarkoittaa sana shart.

Michelin-kokin tyylinäyte

Ei enää hyviä syitä olla sinkku

Olen kyllästynyt sinkkuelämään. Tahdon seurustelusuhteen, ja olla tyttöystävä, kulta, hanipöö, sötnos tai cutie little kitty. Tahdon päivittää Facebookkiin tietoihini "parisuhteessa", ja herättää kateutta ja pahennusta kanssaihmisissä pussailemalla julkisilla paikoilla. Eikä syy siihen, etten vastaa kavereideni soittoihin olisi enää se, että puhelimeni on taas äänettömällä sängyn pohjalla vaan se, että olen kultani kanssa kuhertelemassa.

Vetäisin överiksi. Kirjoittelisin rakkauskirjeitä, tallentaisin hänen numeronsa puhelimeen nimellä Kultu<3 ja todellakin nysväisin kainalossa kaikki illat lähtemättä baareihin. Pikakihlatkin on vaihtoehto, vaikkei sentään tatuointina.

Uskon vakaasti, että minun suhteeni olisi täydellistä siirappihuntuhattaraa auringonnoususta auringonlaskuun. Riitelisimmekin vain romanttisesti ja sopisimme suudelmilla. Parisuhdekriisit, minun pyllyni! Olisimme kaiken sellaisen yläpuolella.

Antakaa kun näytän! Tai todistettakoot edes, että erehdyin.

Hyvää joulua mummolle

Panin tilaukseen Susan Kurosen Pääministerin morsiammen. Sydämeen koskee, en maksaisi 22,50 euroa herkästi edes lempikirjastani tai maailmankirjallisuuden ylistetyimmästä klassikosta. Toivon mukaan kirvely kuitenkin helpottaa kun jouluaattona näen mummoni pyörtyvän onnesta lanttulaatikkoon. "Jos sen Kurosen kirjan jostakin löydät, nii osta. Maksakoot vaikka messinkiä!" Kyllä mummo, olethan sinäkin ostanut minulle kukkia kakkaavan Barbien hevosen ja hileillä koristellut minnihiirihousut.

Keskustelupalstalla naurettiin sydämensä särkeneen 13-vuotiaan kirjoituksille. Puolivuotinen seurustelusuhde oli päättynyt ja tyttö oli tahtonut avautua asiasta netissä. Säälittävää ja sairaan noloa, siis se nauraminen.

Itse kutakin varmasti itketti kun tuli ensikerran jätetyksi, vaikka olisi ollut ala-asteella, ja suhde jugurtin käyttöikää lyhyempi. Ja itketti varmasti monet kerrat sen ensimmäisen kerran jälkeenkin. Miksei teini muka tietäisi mitään rakkaudesta? Vaatiiko rakkaus avioliiton ja asuntolainan ollakseen sitä oikeaa? Miten kukaan ulkopuolinen voi tulla vähättelemään toisen tunteita, tai katsoa niitä pitkin nenänvartta? Sydänsuru on aito, jos se tuntuu sydänsurulta, eikä osapuolten iällä tai suhteen kestolla ole merkitystä. Ei teini-ikäisellä yksinkertaisesti voi olla samaa kokemusta parisuhteista kuin vuosia vanhemmilla. Nuori sydän voi silti yhtälailla särkyä, ja särkyykin helpommin kuin moneen kertaan karaistu.

Keneltä se on pois, jos joku sanoo rakastaneensa vappuheilaansa tai olevansa murtunut, kun kahden viikon suhde päättyy? Vanhat kyynikot tyrskähtelevät ja muistuttavat, että voi voi kyllä se sinun sydämesi vielä ihan oikeastikin tulee särkymään. Ehkä heille tekisi hyvää kaivaa esille nuoruusvuosien päiväkirjat, se mikä on nyt nolo teinisuhde oli silloin totisinta totta.

Jope Ruonansuuta lainaten: aattelepa ite omalle kohalle.

Don't you know, girl?

Olen hilpeä, vaikka takahampaassa on taas Aasian kokoinen aukko. Kyllä, janojuomani on siirappi ja hankaan hammasväleihini aamuin illoin hattaraa! Olisitte hammaslääkärit iloisia, että joku teitäkin työllistää...

On myöhäistä nalkuttaa kun ikenet itkee jo verta. Poraa poskeen, minä maksan tästä.

Näkyjä

Kalmarin oranssi tuomikirkko kun lumihautuvat liehuvat ympäriinsä ja kerrankin ei talvella ajotiestä erota keskiviivaa. En edes tiennyt koko kaupungin - saati oranssin tuomiokirkon - olemassaolosta ennen kuin kuulin sen nimen rahisevan bussin kaijuttimesta kuljettajan tukholmalla. Joku tant keräsi kimpsunsa ja kipusi pakkaseen ennen kuin lähetin tekstiviestin "lite försenad, but see you soon", ja me jatkoimme matkaa. Söin leipää, jonka nimi oli niin sopivan siirappisesti Äntligen.

Seuraavana kesänä istuin ystäväni sylissä pirttipöydän ääressä. Hänellä oli päässään vessapaperia ja minä olin muistaakseni humalassa.

Nallekarkit

Jouduin ajamaan bussilla pysäkin ohi, välttääkseni kohtaamisen ala-astetoverin kanssa. Säälittävää, mutta tarvoin kotiin mielummin yksin hieman pidempää reittiä kuin lyhyempää hänen kanssaan. Kyseessä oli luokan sietämättömin hikke, elvis ja omakehuja, joka ei ole pätkääkään muuttunut sitten tarralenkkariaikojen. Jo kai-aikuisena kielen näyttäminen ei ehkä enää olisi suotavaa, joten vaihtoehtona oli pakeneminen. Ei tehnyt mieli verestää vanhoja muistoja. Olemme tavatessamme moikkailleet ja jutelleetkin joskus, mutta katkeruus pikkuasioiden takia on edelleen melkein yhtä voimakas kuin aikaan, jolloin pinaattiletut olivat lempiruokaa ja toisia nälvittiin Facebookin sijaan viestiksessä.

Koulukiusaaminen on ahterista, mutta totta on sekin, että jotkin räkänokat kerjäävät saada takaisin samalla mitalla. Kieroimmat heistä juoksevat yhden lällätyksen kuultuaan lettisaparot lepattaen opettajan puheille ja virnuilevat sitten tekokyyneltensä takaa pulpetissaan kun lällättäjää ollaan kiikuttamassa kuraattoriin kautta jos ei koulukotiin niin vähintäänkin tarkkailuluokalle. Kukaan ei mainitse, mitä itse kiusaamisen kohde on viimeiset viikot päästellyt hymytyttöhuuliltaan kun välkkävalvoja ei ole ollut valppaana.

Mitä niistä nallekarkeista sanotaankaan?

Vuosi sitten tapasin Omeglessa miehen, jonka syliin reilua kuukautta myöhemmin sammuin eteläruotsalaisissa uudenvuodenjuhlissa. Tammikuun ensimmäisenä olimme pakkaspiknikillä auringonlaskussa heti herättyämme. Tänään sataa harmaata vettä, enkä uskalla enää mitään.

Totuus

Joskus elämä on hyvä antaa suurempien voimien käsiin:

"Mä kerron sille, jos tää bussi ei pysähdy kertaakaan Mäkelänkadulla"
"Okei mä kerron sille, jos nään vielä punasen Seat Leonin"
"Okei no mä kerron sille, jos se kertoo mulle ensin."

Ehkä nyt saan lukijoita

Elikkä siis tänään tuli vähän shoppailtuu ja tässä ois sitte kuvaa siitä mitä kaikkee kivaa mukaan tarttu :))

eli valion oltermanni 17%, tykkään ihan sikan!

tääki maitorahka oli just sellane mitä oon ettinykki! :)) tosiaa menee vast 28. päivä vanhaks. elikkä sarjassamme löytö!! :P

tää jordanin hammasharja oli sellane pakko-ostos ku oli tosiaa edelline hammasharja jo sen verran kulunu! ihanat värit, piristää tällee ku on talvi tulos ja pimeet ja jne. :))

tän ostin sit äitille ku se tykkää juua kahvii. mietin pitkää, et otanks presidenttii vai juhla mokkaa, mut otin sit juhla mokkaa lopult :---D

                                           

viimesinpänä mut ei vähäisinpänä valion kevyt-maito 1,5 litraa. (huomaatte varmaa, et tykkää aika paljo valiost merkkin hihi :PP) must on tosi kiva ku nois tölkeis on nyt noi uudet disainkuosit must ainaki tuo just kivasti uutta ilmettä aamiaispöytää, tai siis et noit voi sit ostaa monii erilaisii ja vaihella sit aina mielenmukaa. nyt otin tän paola suhosen tölkin mut tahon ainaki viel sen mis on kissa tai jokusellane en tiiä mikä se o:D

Mitä mieltä te ootte noist? :)))

Sit ostin viel vienettan  jäätelökakun, mut unohin ottaa siit kuvan ku laitoin sen vaa saman tien pakastimee, ehk laitan siit kuvaa sit viel myöhemmis postauksissa...

päivän asuu postailen huomen ku tänää oli vähä bad asu-day.

elikkä moooi! :))))

Paradoksi

Syy kyyneliin on se, mikä saa aina nauramaan ja yliopistossa on helppo alisuorittaa

Toinen hyvä syy olla sinkku

Parisuhteissa usein harrastetaan seksiä, ja jos perheen perustaminen ei vielä kuulu suunnitelmiin, täytyy pohtia asiaa, joka on mielestäni vain hitusen vaipparallia miellyttävämpi, nimittäin ehkäisyä.

Kondomit hankaavat ja ovat hankalia muutenkin, siis jos niitä joutuu käyttämään harva se päivä. Ne rullautuvat, hajoilevat eivätkä ole koskaan käden ulottuvilla. Ja voi sitä kumiroskan ja "en tunne mitään" -valituksen määrää!

Pillerit ja muut hormonivalmisteet sen sijaan toimivat kuin unelma. Kun nainen on ensin lihonut kymmenisen kiloa, heittänyt miestään useamman kerran hormonipäissään maljakolla tai leipävetsellä, itkenyt tämän jälkeen hysteerisesti tunteja ja lopulta menettänyt kaikki seksuaaliset halunsa, ei hänellä enää edes ole ketään, jonka kanssa harrastaa seksiä. Pillereiden syömisaikojen ja laastareiden ynnä muiden vempeleiden paikoilleenasettamishetkien päättelykin on sellaista salatiedettä, että laskemiseen tarvitaan jo yliopistotason matematiikkaa.

Sterilisaatio olisi vaihtoehto, mutta lopullinen sellainen. Jos piuhat pannaan poikki, paluuta ei enää ole mikäli joskus vuosien päästä syli alkaakin kaivata omaa kääröä. Ilman minkäänlaista ehkäisyä huiteleminen sen sijaan on venäläistä rulettia, jota pää ei pidemmän päälle kestä.

Ehkä parasta on siis pysytellä selibaatissa siihen saakka kunnes aika hoitaa tehtävänsä ja hedelmälliset vuodet ovat ohitse. Eläköön huoleton senioriseksi!

Vuoden lapsi

Ostin isälle Ilta-Sanomien Marskin ritarit -liitteen ja Juhlapöydän konvehteja, äiti maksoi.

Ensimmäinen hyvä syy olla sinkku

Olen onnellinen sinkkuna, sillä en tahtoisi kokea inttileskeyttä. Aamujen laskemista, ikävän itkemistä, inttijuttuja, selibaattia tai sitten seksiä autossa kasarmin parkkipakalla. En tahtoisi nähdä poikaystävääni niissä nolostuttavissa kurkkusalaattiryysyissä, ruma huopalätsä otsalla enkä varsinkaan liikkua julkisilla paikoilla moisen ilmestyksen kanssa.

Olen sen verran itsekäs, etten uhraisi miestäni ja hänen hiuksiaan isänmaalle, en edes minimipalvelusajaksi. Muutenkin ajatus poikaystävästä juoksentelemassa metsissä ja viettämässä kaiken aikansa vähintään 50 muun miehen kanssa on häiritsevä.

Toisaalta ottaisin muutenkin mielummin sivarin tai jonkun jo intti-iän ylittäneen. Aamuja armeijalesket.

Kielikurssi: Tukholman slangi, stockholmsslang

Apoteket med röda näsan = Systembolaget (Ruotsin Alko)

Eiffeltorn = pitkä henkilö

Krama asfalt = kaatua

Käka kola me papper på = harrastaa seksiä kondomin kanssa

Ja hajja'nte ett smack = en ymmärrä mitään

Tämän piti olla hääpäiväni

1.1.2001 olin 9-vuotias ja liian nuori naimisiin. Laskeskelin kuitenkin, että 11. marraskuuta 2011 olisin jo 20-vuotias eli  täydellisessä naimaiässä. Olin surkea matikassa jo tuolloin.

Ei tullut häitä tänään eikä 11.11.11 kaiverruksia. Onnea kaikille niille, jotka ovat tänään päättäneet kihlautua, vihkiytyä tai rekisteröityä. Aika lapsellisen tylsää kylläkin...

Lumi saisi jo sataa

Ei mulla muuta.

Keltainen marraskuu

Omavarjokuva

Öljyvärituherrukseni "Vinoutuneet appelsiininpuolikkaat" Salvador Dalin hengessä

Sheltin etupurenta

Made by mummo

Naapurikyylä

89 senttiä kilo

Kaksin verroin yksin peloissan hän syttytteli yöllä lamppujaan ja ryömi peiton alle vinkumaan

Kuka lohduttaisi minua?

Langennut fennisti

Suomi-kulta. Meillä on viime aikoina mennyt vähän huonosti. Vanha klisee, mutta totta: syy ei ole sinussa vaan minussa. Olen ollut laiska ylläpitämään kerran niin kukoistavaa rakkauttamme. Vannoin, että tahdon oppia tuntemaan sinut niin läpikotaisin kuin elinvoimaisen ja alati muuttuvan kielen vain voi oppia tuntemaan, mutta nyt en olekaan enää niin kiinnostunut. Kauniin kuoresi alta paljastui nimittäin aikalailla kaikkea monimutkaista, johon en jaksa paneutua. Ei minua kiinnosta sääverbiesi valenssivaihtelut tai morfologiset hifistelyt kuten astevaihtelu ja sen toteutumissäännöt. Aloit silmissäni muistuttaa aivan liikaa matematiikkaa, joka ei ole koskaan ollut ystäväni. Derivaatio, glottaalisaatio ja fokusoiva lohkorakenne!

Olen käynyt vieraissa. Myönnän, että olen aika ihastunut ruotsin kieleen. Viron kanssa minulla sen sijaan ei ole mitään meneillään: en ole koskaan tuntenut vetoa junttimaisiin ja kummallisiin sukulaisiisi. Toivoisin kuitenkin, että voisin saada takaisin sen mitä meillä oli. Rakastan ilmenemismuotojasi ja sitä kuinka uhkut elinvoimaa, vaikka isommat käyvät päälle. Odotan malttamattomana, koska suomen kielen lautakunta viimein "sallii" muodon "alkaa tekemään" jotta saisin alkaa käyttää sitä!

Pillkusääntösikin ovat jotain oudolla tavalla pantavia.

Pus

Keksimonsterimuffinssit

Jos jostain saan olla ylpeä...

Joskus olisi kiva olla..

Samantha Jones. Ihana, vahva, fabulous, rohkea ja röyhkeä. Nainen, jonka ylitse kukaan ei kävele ja jota muiden mielipiteet eivät hetkauta. Miestennainen, jota eivät miehet vie eivätkä vedätä. Nainen, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä nolostumatta ja punastumatta. Kova ja silti sisimmältään puhtainta kultaa.

"I will not be judged by you or society. I will wear whatever and blow whomever I want as long as I can breathe and kneel!" 

"Carrie: Don't you wanna judge me, just a little bit?
Samantha: Not my style"

Bellatrix Lestrange. Hurmaava hullu, pelottava ja kammottava, sadistinen mielipuoli, mutta ainakin sataprosenttisesti oman juttunsa takana.

"Avada Kedavra! Oh, just a fox, I thought perhaps an Auror..."

Tai...

Pikku Myy "Tuo kalastaja on höperö, hänellä on meriheinää päässä.", Nefernefernefer, Ulla Taalasmaa "Minä olen Ulla Taalasmaa enkä mikään kynnysmatto!" , Elisabeth Turhapuro, Effy Stonem "Nobody breaks my heart."

Mihin sä sitä toista airoa tarvitset?

När man äntligen har träffat rätt och allting känns rätt så blir det omöjligt på nåt sätt

Miksei Ben&Jerrysin Bohemian Rasberryä myydä enää missään? Kesti kauan ennen kun pääsin maistamaan ja saman tien purkki katosi kaupoista! Ja miksei tästä minun lempiangstinyyhkybiisistäni (Hets: Du är också dum)  ole YouTubessa kokonaista versiota?

No ainakin Markus on joskus nuorena ollut hyvännäköinen...

Mitä olen oppinut

Päätin tehdä listan asioista, joita olen pienessä elämässäni oppinut. Innoittimena toimi tämä Muumipapan vastaava lista, joka löytyy Tove Janssonin vuonna 1963 julkaistusta romaanista Muumipapan urotyöt.

"1. Täytyy pitää huolta siitä, että muumilapset syntyvät astrologisesti oikeana ajankohtana, ja järjestää heille romanttinen maailmaantulo.
2. Kukaan ei halua kuulla puhuttavan hemuleista silloin kun on kiire.
3. Koskaan ei tiedä mitä ilmapuntareita voi tarttua verkkoon.
4. Älä koskaan maalaa kahvipurkkia vain siksi, että maalia on jäänyt jäljelle.
5. Eivät kaikki suuret eläimet ole vaarallisia.
6. Eivät kaikki pienet eläimet pelkää.
7. Yritä olla pelastamatta ketään pimeässä."

Oma listani kuuluu seuraavasti:

1. Inssiä ei kannata ajaa Kalliossa.
2. Joskus on sallittua ja kaikille parempi, jos jättää vastaamatta tädin puhelinsoittoon.
3. Yliopistoruokalan mehu on tiivistettä.
4. Koskaan ei todellakaan tiedä mitä ilmapuntareita voi tarttua verkkoon.
5. Ilmaisen viinan bileet: ei hyvä.
6. Pahempaa kuin jonkin asian menettäminen on se, ettei sitä olisi koskaan ollutkaan.
7. Kylmä riisipuuro maistuu hyvälle siirapin kanssa.

Jololololii....

Tänään on vähän tällainen olo:

Mielipiteitä!

Minua ärsyttää ja ottaa päähän. Olen tuohtunut, koska minulla ei ole mielipiteitä. Vakiovastaukseni ovat "emmä tiedä" ja "ihan sama" kysyttiinpä sitten mitä tahtoisin tehdä viikonloppuna tai mikä on kantani euroalueen velkakriisiin.

Totta kai kannatan sukupuoltenvälistä tasa-arvoa, eläinten oikeuksia sekä uskonnonvapautta. Lisäksi vastustan rasismia ja leggingsien käyttämistä housuina, mutta monenko asian vuoksi olisin valmis nousemaan barrikadeille? Tahtoisin olla yksi niistä, jotka ovat valmiita seisomaan, pomppimaan ja huutamaan mielipiteidensä takana. Yksi niistä, joilla on sydämenasioita, joiden puolesta taistella tai edes vaahdota hiukan.  

Tulen kyllä surulliseksi kun luen tehotuotantotiloista tai vanhusten yksinäisyydestä, mutta silti syön lihaa enkä muista koska viimeksi moikkasin naapurin mummoa. Joskus saatan lausahtaa eriävän mielipiteen, mutta ryhmäpaine tai vasta-argumentti hiljentävät minut hetkessä. Välillä aktivistit ärsyttävät. Miten te jaksatte? Lopettakaa jo se mouhkaaminen! Ei mikään muutu kuitenkaan.

Olen säälittävä ihminen. Massan mukana vyöryjä, joka ei tee mitään eikä ota kantaa edes ruisleivästä.

Olen sitä mieltä, että minun olisi tehtävä jotakin.

Meikkineuvo:

Kielikurssi: persia (farsi)

Rooye zamin nashash = älä pissaa lattialle
Amat divoonas = tätisi on hullu
Jigar tala = minun kultani
Ghomboleto gaaz migiraam = puren pyllyäsi (futuuri)
Gomsho = painu helvettiin
Soot nazan = älä vihellä
Koon goshaad = laiska paska
Asheghetam = olen rakastunut sinuun
Be man cheh = ei kiinnosta

Tyylineuvo

Makkarankuorifarkut + äidin paita = taattu tyyli

     

Mina nya tuttar! - eli kielipoliittinen kannanotto

Mitä kielitaitooni tulee, olen Markus Krunegårdin musiikille paljosta velkaa. Ilman levyjä Markusevangeliet, Lev som en gris dö som en hund  ja Prinsen av Peking tietoni ruotsin kielen sanajärjestyksestä olisivat paljon huterammalla pohjalla. Samaten olen velkaa eräälle ruotsalaiselle blogille, jonka ansiosta tunnen nyt sellaisia, koulukirjoissa harvemmin esiintyviä, sanoja kuin silikonbomber ja löshårångest.

Toinen vieras kieleni, englanti, on aina ollut minusta pahimillan piinaavaa pakkopullaa ja parhaimillaan vain vaikeaa. Traumatisoiduin 6-vuotiaana päiväkodin enkkukerhossa ja siksi en vielä tänäkään päivänä osaa muodostaa kunnolla toista konditionaalia tai lausua sanaa zoo, niin että kuulija voisi olla täysin varma, etten tarkoita juutalaista. Nyt kuitenkin pitkän viileän kauden jälkeen olen lämpenemässä myös englannin kielelle. Kiitosta asennevammani parantumisesta eivät saa kielenopettajat tai koululaitos, vaan internet. Iman englannin kielen taitoa jää paitsi niin monesta hyvästä läpästä, että mielummin pänttään päähäni epäsäännölliset verbit kuin missaan jotain näin nerokasta:

Do you want to hear a joke about my pencil? -never mind, it's pointless
Do you want to hear a joke about my penis? - never mind, it's too long
Do you want to hear a joke about my pussy? - never mind, you won't get it

    
Kielet ovat kivoimillaan koululuokkien ulkopuolella. Jos viinanhakureissujen helpottamista ei lasketa, en ole vielä löytänyt mitään hyvää syytä oppia uusinta tuttavuuttani viroa. Virollehan voi nauraa hyväntahtoisesti, vaikkei sitä osaisi sanaakaan.

Monta ihmeellistä asiaa

Neljänkymmenen minuutin bussimatkalla kun kuulokkeet ovat rikki, tulee joskus ajatelleeksi. Esimerkiksi sitä, miten paljon maailmassa on Hai-saappaita, joita laskin bussin ikkunasta yheensä kaksitoista paria.

Paitsi saappaita maailmassa näyttää olevan paljon myös Iphoneja, olkalaukkuja, mainoskylttejä, nutturoita, tarjouksia, rekisterikilpiä, lehmuksia, legginsejä, porttikongeja ja suojateitä. Ja asioita, joita en yleensä näe bussin ikkunasta on vielä enemmän. On kissanhiekkalaatikoita, kalapuikkoja, paperisilppureita, mandariineja, leivinuuneja, sammakoita, sotia ja rakkautta. On uskontoja, valtioita, junalippuja, käyttöjärjestelmiä, hilpeyttä, saippua- ja hiustenhoitosarjoja, sairauksia, kynnysmattoja, huonoja päiviä, hiuspinnejä ja listoja, joita voisi jatkaa loputtomiin.

Eri paikoissa on eri asioita. Vessassa on kaakeleita, puistoissa on penkkejä ja puluja. Silti ei ole täysin mahdotonta, että vessassa olisi joskus pulu tai Lähi-Idässä rauha. Toisilla on rahaa, toisilla aikaa, ja joillakin ei ole koskaan ollut kumpaakaan. Jossain tullaan toimeen ilman juoksevaa vettä, jossain ei tulla toimeen ilman huippunopeaa laajakaistaa. Joku on joskus keksinyt vedenkeittimen, ikuisuus on kai ollut aina.

Maailma on täynnä asioita. Poikaystävät, omenahillot ja aivastukset kohtaavat. Samoin bussit, päätepysäkit ja liian ajattelemisen aiheuttamat päänsäryt.

Alku

En ole jauhopeukalo, käsityöihminen, koiraharrastaja tai inttileski. Minulle ei ole suurta projektia, kiinnostavaa harrastusta, järjestelmäkameraa tai syömishäiriötä. Näillä elämäntavoilla ei kummoista lifestyle-blogia pidetä eikä liioin muotiblogia tällä vaatekaapilla. Html-koodista ymmärrän yhtä paljon kuin kilpikonna kertotaulusta, ja mielipiteeni ovat mitä sattuu.

Silti blogini on fantastinen.

Olen moninainen

avoimesti umpihullu,

aliravituksi ylipainoinen, 

jälkeenjäänyt edelläkävijä.

Sisäinen lapseni on ulospäin suuntautunut

Olen holtiton, ajokortiton,

savuton ja uusavuton

Ostan maalaisleipää Citymarketeista,

etsin minishortseja mega-aleista,

syön pikaruokaa hidastuskaistoilla.

Olen aurinkokuivattu,

lisäaineeton

ja vailla viimeistä käyttöpäivää.

En näe metsää puilta,

saan mitä tilaan.

Määränpääni hipoo pilviä.